yökyöpeli

Heti alkuun on pakko myöntää ettei mulla ole mitään hajua siitä, mistä toi otsikko tuli, mut voisin olettaa että se liittyy kellonaikaan jolloin tääkin (luultavasti jälleen kerran hyvin sekava) teksti on saanut alkunsa ja ilmaantunut päivityksenä tälle sivulle, jota en (saamattomuuttani) vieläkään ole onnistunut muokkaamaan mieleisekseni... Ehkä tässä joku päivä vielä sekin onnistuu :p Eikä kukaan varmastikaan ylläty siitä, että mä kirjottelen taas Helsingin suunnalta.

Oon miettiny mistä tää johtuu ja oon päätyny siihen tulokseen, että kirjottelen aina ku oon kotona, koska mulla ei oo muutakaan tekemistä. Tosiasiahan on se että Helsingissä mulla valitettavasti on jäljellä enää hyvin vähän ihmisiä joiden kanssa yhteydenpito on säilyny ennallaan mun muuton jälkeen, ja suurin osa mun kavereista on nykyisin jostakin päin Etelä-Pohjanmaata. Sinänsä ihan kiva että oon onnistunu saamaan ittelleni semmosen kaveripiirin, missä nyt oon, mutta toisaalta olis kiva kuitenkin, jos olis vaikka edes yks ihminen mun elämässä, kenet oon tuntenu lapsesta asti. Mutta shit happens ja oon tyytyväinen niihin ihmisiin, jotka on mun ympärillä tänä päivänä :)

Joulu siis oli ja meni, lahjoja sain vaikka ilmoitin selkeästi etten tarvitse mitään sen kummempaa, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joululauluja kuunneltu ja sukulaisia nähty. Perusjoulu siis oli ja pakko myöntää että mitä vanhemmaksi tuun, sitä vähemmän joulu merkitsee mulle. Ei vaan oo mun juttu kaikki se hössötys ja hirvee stressi siitä, mitä ostaa joululahjaksi ihmisille. Lisäks oon myös päättänyt että ens joulun vietän jossakin päin lappia hotellissa niin että kaikki tuodaan mun nenän eteen, eikä tarvii stressata yhtään mistään. Tajuttoman kallista ja joulun aikaan se on turistirysä, tiedän, mutta sillon ainakin saisin tehdä jouluna just sitä mitä itte haluan.

Lapista puheenollen, sovin tänään luokkalaiseni kanssa että hiihtolomalla lähetään joko porukalla tai kahdestaan lappiin, riippuu vähän saadaanko ihmisiä innostumaan ajatuksesta :p Mulla on aina ollu jotenkin semmonen kuva lapista että "jokaisen on ainakin kerran päästävä sinne" ja se on aina kiehtonu mua ainaki jollain tasolla. Ihana siis vihdoinkin päästä käymään siellä ja toteamaan, oliko matka sen arvosta mitä mä oon pienessä mielessäni kuvitellu. Mut ainakin kuvat sieltä on mun mielestä aivan upeita, katsokaa itte ja tehkää omat johtopäätöksenne:


Kuva siis Halti kuvattu Saanan rinteiltä Kilpisjärvellä
AAAHHHH tuonne haluan!

Jotenkin musta tuntuu että mun pitäis mennä nukkumaan, aika kun vaan liikkuu eteenpäin eikä pysähdy koskaan, mutta mä en taas vaan saa aikaiseksi laittaa konetta ja silmiä kiinni että heräisin joskus ennen ku tulee uudestaan pimeetä... Toisaalta, huomiselle ei oo minkäänlaisia suunnitelmia, joten voin ehkä ihan hyvillä mielin nukkua univelat pois :D

Okeiokei menen ihan just, mutta vielä pakko fiilistellä jo nyt uutta vuotta, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Jos mä en tykkää joulusta, niin tykkään uudesta vuodesta sitäkin enemmän, saa tehdä uudenvuodenlupauksia ja pääsee bilettämään ja on ilotulituksia ja kaikkea mahdollista. Mulle se on vähän ku uuden alku joka vuos, kaikki vanha jää taakse ja uudet kujeet odottaa :) Tätä uutta vuotta odotan kyllä enemmän kuin aiemmin, koska sillon on vihdoinkin aika nähdä mun henkilökohtainen jumalani, Sami Hedberg uudestaan (joojoo en ala kyllästyttämään teitä sillä taas, lukekaa aiemmat postaukset niin tiedätte mun mielipiteen siitä :p) Ensin kyllä matkustelen taas Helsinki-Seinäjoki-Helsinki-väliä 30.pvä töiden merkeissä, mutta onneks olin viisas ja ostin lipun aamujunaan eli ehdin nähdä Ihanuutta ja muita kavereita ennen työvuoron alkua :)

Niinjoo, sinne nukkumaan... Hyvät yöt kaikille :)

vapaapäivä

Kaikki rullaa ja oon onnellinen :) Saatiin siis eilen tietää että tää päivä on kaikilla meidän luokkalaisilla vapaa, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin, aamuherätykset nimittäin ei oo mua varten :D Tänään päätinki sitte heti herättyäni kirjotella tänne, Saran taas vinkattua mulle että voisin päivitellä kuulumisia :p Tosiaan, viikonloppu oli ja meni, tulin takasin Seinäjoelle ja ens viikolla pitäis suunnata joululoman viettoon Helsinkiin ja sen jälkeen alkaakin työssäoppiminen, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, ihana vihdoinki päästä tekemään "oikeita töitä" vaikka mulle siitä ei maksetakaan... Toisaalta jos mu suunnitelma pitää, saan sieltä töitä sen jälkeen ja alan vihdoinkin saamaan omaa rahaa eikä tarvitse enää tyytyä opintotuella elämiseen, vaan jäis ylimääräistä rahaa vuokran jälkeen, koska jos oon jotain oppinu tässä ajassa mitä oon itekseni asunu, on se että raha ei todellakaan kasva puussa


mäkin haluan tommosen määrän rahaa!

Mutta siis, asiaan, mun piti jo aiemmin kirjotella tänne mun viikonlopusta, joka oli enemmän kuin täydellinen, ja vaikka sillon ei tapahtunukaan hirveesti asioita, tuntu että silti mun maailma mullistui kokonaan, ja siitä lähtien kaikki on lähteny rullaamaan ja kaikki menee niin kuin pitääki. Koko viikko meni mulla siis vähän siihen, että lagailin kotona ja tylsistyin katellen telkkaria samalla ku Vili nukku mun päällä... Ai että mä muuten rakastankin sitä pientä riiviötä<3 :) Mutta siis, vihdoinkin tuli perjantai ja päivä, jolloin näin mun ihanan tyttöseni, Jennin, jonka kanssa oli suunnitelmana suunnata ensin alottelemaan Kallioon ja sieltä sitte Mamaan. Ostettiin pipareita ja glögiä ja sitä koristelujuttua, mistä mä kyllä innostuin enemmän ja se olinki sitte minä joka sillä sotki menemään Jennin nauraessa vieressä :D Ei sille mitään voi että joskus vaan lapsettaa... Se ilta meni tosi nopeesti ja kummallakin oli superkivaa, vaikka lauantaina olisin voinu repiä mun jalat irti, oli nimittäin lievästi sanottuna kipeet siitä tanssimisesta :D Oli myös ihanaa päästä vihdoinkin puhumaan oikeen kunnolla syvällisiä semmosen ihmisen kanssa, jolle voi puhua mistä tahansa. (Sara, tiiän että luet tätä, joten sulle tiedoksi että sitä ei edes tarvitse mainita, että sunkin kanssa voi puhua mistä vaan<3)

Ja nyt päästäänkin sitte mun lempparipäivään, lauantaihin, jolloin tapahtu hirveen vähän mutta silti niin paljon, että mun maailma mullistui. Heräsin siis siinä 12 aikoihin, (ilman krapulaa, kiitos buranan) ja siirryin lagailemaan olkkariin leffojen merkeissä ja mun iloksi sieltä tuliki Aristokatit, mun lempileffa lapsesta lähtien! :) Siinä sitte tapitin sitä kunnes oli aika lähtee äidin kans kohti Korjaamoa, jossa oli Komedia-Korjaamo, eli siis stand uppia :) Siitä on tullu mun ja äidin yhteinen juttu ja yleensä aina kun oon käymässä kotona, nauretaan äidin kanssa ihan hullupaljon ku muistellaan kaikkia niitä keikkoja millä ollaan oltu. Love you mum<3 No, keikat oli ja meni, hauskaa oli, ja tuli aika lähteä kotiin. Passitin äidin hakemaan meidän takkeja narikasta ja lähin itte vessaan. Sinne oli niin hirvee jono, että päätin lähtee kattomaan jos pihan toisella puolella olevassa ravintolassa olis väljempää. Menin siis pihalle, missä oli jo ihmisiä lähössä kotiin ja lähen kävelemään pihan poikki. Kuulen että mun takana käynnistyy auto, ja katon taakseni varmistaen samalla etten jää sen alle. Noin pari metriä lisää käveltyäni se sama nimenomainen auto rullaa mun kohdalle, pysähtyy, mun puoleinen ikkuna avautuu ja kuulen _Sami Hedbergin_ äänen! (huom. jos luitte aikasemmat postaukset, muistatte että mä palvon sitä ihmistä) Tosiaan, meidän keskustelu meni suunnilleen näin:

-ikkuna avautuu-
S: "Sä nauroit ihanasti"
M: "Mitä?"
S: "Joo, mä huomasin sut, sähän istuit siinä tokassa rivissä eikö?"
M: "Ööööhh... Joo istuin" (tässä vaiheessa mä oon jo tulipunainen)
S: "Nii, sun nauru kuulu sinne lavalle, näytit tosissas nauttivan siitä keikasta."
M: "Jjoooo, tykkäsin tosi paljon, kiitos sulle hyvästä keikasta" (MIKSEN KEKSINY MITÄÄN JÄRKEVÄMPÄÄ SANOTTAVAA?!?!?!?)
S: "Kiitos itselles, kiva että tykkäsit. Mut nyt mä suuntaan seuraavalle keikalle, morjens!"
M: "Moroo! Seuraavalla keikalla tullaan eturiviin"
S: "Noni, loistavaa!"
-Auto rullaa pois-

Ja jos yhtään tiedätte minkälainen olen ku innostun jostain asiasta, kertokaa se viidellä niin saatte jonkinlaisen käsityksen siitä, miten pahasti sekosin ku toi keskustelu oli päättyny... Ja toi päivä saa mut edelleen hymyilemään, koska vaikka se teistä ei kuulosta millään lailla hienolta, ainaki voisin olettaa niin, niin mulle toi oli elämää suurempi juttu :) Ja nyt on jo seuraavalle keikalle liput ostettu, eli nyt vaan odotellaan uutta vuotta. :p

Tähän päivään mulla ei sitte ookkaan mitään sen kummempaa sanottavaa, joten hyvää keskiviikkoa kaikki, katselkaamme tässä taas joku päivä :)

<3: Mia

uudistusta?

näin siinä sitte käy kun meikä ei saa unta... syvennyin tässä noin 2 tuntia sitten lueskelemaan ihmisten blogeja ja mulle tuli aivan tajuton inspiraatio siitä mitä tällekin tekeleelle vois vielä tehdä että tulis parempi, nykyisestä en oo enää hetkeen tykänny...

mutta, kello repii jo puoli kolmea, joten jääköön tämä vielä mysteeeriksi mitä täällä tulee tapahtumaan

hyvät yöt :)

10 things about me

Heeipäheei ihmiset, huomasin taas etten oo hetkeen tännekään päivitelly mitään, mutta tiiätte varmaan sen tunteen ku alkaa yhtäkkiä tapahtua kaikkea mahdollista eikä yksinkertasesti oo aikaa mihinkään muuhun ku elämiseen, ja nää "vähemmän tärkeät" jutut, kuten tänne postailu, unohtuu kokonaan? No, tässä taas ollaan ja Saralle kiitos siitä että muistutit mua tän paikan olemassaolosta, voisin alkaa kirjottelemaan tänne useamminkin :p

Ketään tuskin yllättää se, että oon taas Helsingissä, kun tää kirjotus ilmestyy tänne? Jotenki täälä on paljon helpompi kirjottaa, tai sitte vaan kuvittelen että on... Ei voi tietää :) Ja nyt oon taas höpötelly tässä tarpeeks kaikkea turhaa, joten vois siirtyä asiaan.

Aattelin siis tehdä tämmösen, jo vähän kliseisen listan mikä liittää mut massan mukaan, joka siis paljastaa musta 10 asiaa, ja lupaan, koitan olla "persoonallinen" ja kertoa semmosia joita moni ei tienny aiemmin :))

Eli:
1. Rakastan suomalaisia stand up-koomikoita, ja palvon Sami Hedbergiä :p
2. En hirveesti välitä shoppailusta
3. Harrastin pienempänä intohimoisesti uintia ja nyt mua kaduttaa se että lopetin.
4. Oon pienestä asti tottunu siihen että oon menossa koko ajan, eli en osaa vaan olla tekemättä mitään
5. Koulun suhteen oon perfektionisti
6. Kammoan sanomalehden hajua enkä suostu koskemaan niihin pitkällä tikullakaan
7. Pelkään pimeää
8. Kaikki Disneyn vanhat piirretyt on ihania
9. Mun mielestä kirkot on ahdistavia paikkoja
10. En pystyis elämään ilman kahvia tai suklaata, vaikka oon yliherkkä kofeiinille

Nnii.. että semmosta :)

Mia kuittaa

Am I gonna fit in?

Jjooh... nyt en ihan tiedä miten mun pitäis aloittaa tää teksti... Viime aikoina kuitenkin tapahtunu niin paljon asioita mitkä on saanu mut miettimään mun elämää ja sitä, mitä todella haluan...
Helsinki vai Seinäjoki, Helsinki vai Seinäjoki... En tiedä...

Olisko mun kaikesta huolimatta pitänyt silloin vuosi sitten jäädä Helsinkiin vaikka vannotin silloin muille ihmisille (ja itselleni) että en palaisi tänne enää koskaan, ainakaan pysyvästi? Ajatus takaisin muuttamisesta on nimittäin pikkuhiljaa kaikkien tapahtumien saatossa hiipiny mun mieleen ja nyt harkitsen todella muuttoa takaisin kotiin, tai omaan asuntoon, jonka hankkisin Helsingistä. En tiedä enää... Kaikki tapahtuneet muutokset niin kaveripiirissä, mun tunteissa ja kaikessa on ollu niin nopeita, etten pysy ite enää perässä. Nyt oon siis viettämässä aikaani kotonakotona äidin ja kavereiden kanssa ja itseasiassa mä olen onnellinen täällä... vaikken sitä uskonutkaan että voisin koskaan enää olla jos tänne takaisin tulisin... Joka tapauksessa niin kävi ja nyt mun ajatukset hämmentää mua enemmän kuin milloinkaan. Toisaalta haluaisin pysyä Seinäjoella ja olla itsenäinen, mutta toisaalta haluisin muuttaa takasin kotiin...

Luulin olevani onnellinen Seinäjoella, mutta tosiasia on se että tällä hetkellä mua hirvittää mennä takaisin sinne... Kuitenkin pitäis suunnata kämpille viimeistään elokuussa, jolloin mä aloitan uudessa koulussa Lapualla... Siihenkin on alle 2 viikkoa ja ajatus Seinäjoelle menevään junaan astumisesta ei saa mulle enää samanlaista tunnetta, että "jes, pääsee takaisin kotiin!" vaan lähinnä: "apua, mitähän siellä on tapahtunu, kaipaako kukaan mua sinne enää, joudunko mä viettämään kaiken vapaa-aikani yksin?"

Mulla siis on kammo yksinäämisestä (since 1st grade) ja sitä että kaiken tapahtuneen jälkeen joudun ulkopuolelle siitä kaveriporukasta, jonka kanssa mulla on hyvä olla ja jotka piristää mun päivää... Enää en tunne niistäkään ihmisistä sitä samanlaista varmuutta, että saan olla niiden kanssa tekemisissä joka päivä, vaan pelkään ottaa yhteyttä jopa Facebookissa, koska pelkään kuollakseni sitä että ihmiset ajattelee vaikka että "jumalauta taas toi puhuu", mutta silti vastailee iloisesti että "no moi, mitäs sulle kuuluu?" Epävarmuus on siis ottanu vallan mun elämässä mutta voin samaan lauseeseen lisätä sen toteamuksen, että tiedän olevani ite syypää siihen...

Oon myös viime aikoina kuullu monen ihmisen sanovan mulle että
"no mitä sä tollasia mietit, sähän oot aina saanu kaiken mitä sä oot halunnu?"
-Is that so? Joo, mulla on suhteellisen kiva asunto alueella mistä on melko lyhyt matka melkein joka paikkaan, oon päässy siihen kouluun mihin halusinki ja pääsen toteuttamaan siinä suhteessa mun unelmaa, oon saanu mun raha-asiat järjestettyä kuntoon. Päällisin puolin siis kaikki on joo ok...
Mut entä tunnepuoleen liittyvät asiat? Ku aloin miettimään tätä, tajusin etten todellisuudessa oo saanu tunnesaralla mitään mitä oon tosissani, koko sydämeni pohjasta halunnu... Eli teille jotka väittää mun saaneen aina kaiken: No I haven't.

Tunnepuolella siis tämmönen tilanne:
Tottakai siis on ollu näitä perus "teini-ihastuksia" ja -suhteita jotka ei vaan tuntunu oikeelta, syystä tai toisesta (ei niistä sen enempää) mutta tällä hetkellä mä oon tavannu vaan yhden ihmisen jonka kanssa kaikki mitä teen, tuntuu oikealta ja järkevältä. Olosuhteiden pakosta mä oon kuitenkin jättänyt kertomatta tälle ihmiselle kaiken tästä asiasta ja mun tunteista sitä ihmistä kohtaan, koska tiedän että jos sanoisin tästä mitään, seurauksena olis hämmennystä, hiljaista ihmettelyä, epäilyksiä ja lopuksi sitte välien viileneminen (mikä kyllä on jo ehtinyt tapahtua, mutta eri syistä...) Joten oon siis päättänyt että siihen asti kunnes se saa selville tän asian suunnasta tai toisesta, pidän suuni kiinni, oli se kuinka vaikeaa tahansa... (Sinä, joka tunnistat ittes tästä tekstistä, luultavasti tajuat samantien että puhun juuri susta: mä en vaan voinu kertoa tätä sulle suoraan koska muutenkin oon jo saanu sut hämmentymään ja jos mietit omaa tilannettas tällä hetkellä, toivottavasti tajuat sen, miksen oo kertonu sulle tästä asiasta...)

Voi luoja! Mulla on ollu täällä aivan liian paljon aikaa miettiä asioita...
Hämmentävää...

back to school

Huomenna siis koittaa paluu kouluun. Ihan kiva sinänsä mutta en tiedä miten tuun selviämään aamuherätyksestä, koska tänäänki nukuttiin kahteen asti :D

Tää viikko on jotenki menny yhdessä hujauksessa ja vaikka en mitään järkevää ookkaan saanu aikaseksi niin hauskaa on silti ollu! :) Lauantain ja maanantain välisenä aikana oon vaan päästäny irti kaikesta arkeen liittyvästä ja vaan antanu virran viedä tehden ihan sitä mitä haluan sellaisessa seurassa, missä tiedän että viihdyn :)

Joten, nyt once again hempeilyä: en kai vaan osaa elää ilman sitä :DD
Pakko tääläkin laittaa kiitokset Sussulle, Markulle, Camillalle, Lotelle ja Millalle ja kaikille muillekki jotka oli mukana kaikessa mitä tehtiin, mun pääsiäisen onnistuminen oli teidän ansiota :)<3

Worst part is over, signs will show you when you're through.
It's always the darkest before you see the light.
Päivän mietelause meni siinä ja mun kohdalla toi on enemmän ku totta :)

Happy easter, happy me :)

Nyt on siis pääsiäisloma, joka tosin mulla on alkanu vähän yli viikko sitten, tai ainaki tuntuu siltä, koska kahden viikon aikana oon ollu koulussa huimat 2 päivää :D ensi viikolla kaikki tulee sitte taas muuttumaan, kun "arki" palaa elämääni kunnon ryminällä :D toivottavasti selviydyn aamuherätyksistä sillon, nyt ku oon tottunu heräilemään ihan rauhassa siinä 10-12 aikoihin :D

Tänään sitte näin vihdoinki Rebekan ja voin sanoa että ikävä oli valtava! En ollu itsekään tajunnut kuinka kova ikävä mulla oli ollu sen näkemistä! meillä on aina ihan sikakivaa ja nauramista riittää, kuten tänäänki :D Ihaninta on se, että voidaan myös puhua vakavista asioista ja Rebekka on aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, joten kiitos sulle siitä, tiedän että luet tän <3 :)

Tosiaan, päätettiin sitte Reben kanssa lähteä ulos koska oli niin ihana sää ja onneks oli kamera mukana (tosin akku loppu kesken kuvailujen :D) mutta saatiin kuitenki otettua edes jonkin verran kuvia jotka onnistui mun mielestä tosi hyvin :)








Suloinen ystäväni, joka tänään piristi päivääni :)

Huomenna sitte oliski tarkoitus nähdä Hannaa ja muita ja suunnata kallioon kattomaan mitä jännää sieltä löytyy :D Ja viimeistään lauantaina varmaan taas junaan ja kohti Seinäjokea, mistä toivoisin pääseväni Koskenkorvalle (HUOM. Eerika vinkki!) mihin mulla on ollu ikävä siitä lähtien ku viimeksi lähdin sieltä.

Mutta nyt, hyvää pääsiäistä kaikille, mulla siitä ainakin tulee loistava, nyt kun viimeinkin oon terve :)

may the happiness be with you :)

Mulla on kipeydestä huolimatta jotenki ihan älyttömän ihana olo ja tuntuu että oon onnellisempi kuin piiiiitkään aikaan! :) Hyvä vaan, koska mulla on kuitenki loppujen lopuksi kaikki ihan älyttömän hyvin, oma kämppä, ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa kaikki murheet ja huolet ja ilot ja kaikki! kiitos siis teille kaikille :))

Oon huomannu että kaikki ongelmat mitä mulla on ollu, on paisunu niin isoiksi vaan sen takia koska oon itte muodostanu niistä mun pään sisällä niin isoja etten sitte ole osannu päästää niistä irti. Kai mä sitte oon tottunu siihen että mun elämässä pitää aina olla joku asia huonosti.... Asennemuutos olis paikallaan ja viimeistään nyt oon päättäny ryhtyä toimeen sen asian suhteen ja unohtaa murehtimisen ja ottaa asenteeksi että "kaikesta selviää, tavalla tai toisella" ja koittaa olla vaikeinaki aikoina positiivinen :) Kuulostaa hyvältä eikö? :) tiedän ainaki yhden ihmisen joka on mun kanssa täysin samaa mieltä että mun pitää muuttaa asennettani ja nyt meinaan näyttää ettei mua ole sokerista tehty :D (ei toki ollu vanhanaikainen sanonta...... :D) Huuuhh... miks aina kirjotan tänne jotain tämmöstä? tässä taas yksi asia mikä tulee muuttumaan! My life is going to change. Completely. :)

Eilen siis saavuin kotiinkotiin Helsinkiin ja välittömästi kun olin päässyt ovesta sisään, juoksi vastaan meidän pieni ihana otuksemme, Mini, jota mulla olikin jo ollut hirveä ikävä :) Se vaan saa mun päivän aina paremmaksi vaikka joskus tottakai mun hermot meinaa palaa kokonaan kun joutuu seuraamaan sen säheltämistä aamusta iltaan :D
Tällä kertaa sitä riehumista oli kuitenkin vaan ilo katsoa, koska nyt se sai mut piristymään ja olisin voinu touhuta sen kanssa vaikka koko yön :D Aamullakin oli ihana herätä siihen kun tää pieni pallero oli kömpinyt mun kainaloon nukkumaan ja tuijotteli mua niin pitkään että sai mut hereille :3
Mini on kyllä maailman paras pieni otus minkä koskaan olen elämässäni kohdannut :)


Meidän perheen pieni prinsessa :)

Heihei ihmiset, tämän päivän ajan kulutan aikaani telkkarin ääressä kääriytyneenä peittoon. Parantunut minä: here I come! :)

(ei otsikkoa)

Tälle päivälle en vaan keksiny otsikkoa koska muutenkaan ei aivot raksuta :(
Mirella siis taisi tartuttaa muhun oman tautinsa mistä oli just itte parantumassa, ja ihmiset jotka tuntee mut, tietää että sairastun tosi helposti vaikka se "pahin tartuttamisaika" olis jo kaukana takanapäin...
Kiitos huono vastustuskyky >:(

Sain kuitenkin aivojani skarpattua sen verran että pääsin kouluun asti tekemään hygieniapassitentin, josta ihme kyllä, pääsin läpi! hetkellisesti mulla oli hyvä olo tänään juuri sen takia koska olin niin tyytyväinen tulokseen, mutta sitte iski taas karu totuus sairastumisesta ja olo heikkeni ja koko ajan pahenee :(
Päätinkin sitte sen takia tänään lähteä kotiinkotiin äidin luo, jotenkin sielä on helpompaa sairastaa koska tiedän että sielä odottaa äiti ja se huolehtii musta :3

Noh, nyt pitää vaan toivoa että olisin perjantaihin mennessä terve, koska en halua peruuttaa ihan jokaikistä suunnitelmaa mitä oon ehtiny tehdä ihmisten kanssa

Kohta siis suunta keskustaan mistä lähtee juna kohti kotia ja takaisin Seinäjoelle palaan viimeistään maanantaina minkä jälkeen (ehkä) paluu normaaliin arkeen ja kouluun :)

Ja tämä postaus ei jää kuvattomaksi, vaan kaivelin tietokoneen kätköjä ja löysin noin 6 kk vanhan kuvan minkä päätin sitten lisätä tänne, eli tässä teille esimerkki siitä miltä näytin puoli vuotta sitten (ei saa nauraa, vaikka näytänki siinä nuorelta)


Miksi mua hävettää kattoa vanhoja kuvia varsinkin ittestäni? :D

pirteys

Toi on kyllä päivän sana tänään, oon ollu koko päivän ihan käsittämättömän ilonen ja pirteä ja onnellinen :)
aamu siis vähän meni siinä että heräiltiin Eerikan kanssa tähän päivään joskus 10 aikoihin, ja heti siinä vaiheessa mulla oli ajatus että "tästä tulee hyvä päivä!", ja niin siinä myös kävi :)

Sitte Eerikan lähdettyä meiltä puhuin vähän aikaa ihmisten kanssa ja mietin että mitä tekisin ja päätin lähteä piristämään Mirellaa, joka sairasteli kotona, ja oli muutenki kiva nähdä, koska viime viikolla ei paljoa keritty mun Joensuun-reissun takia ja juteltavaa ja naura kyllä riitti. Kaikilla ihmisillä täytyy olla joku ihminen kenen kanssa on aina hauskaa, ja mulla niitä on kertyny useampikin, mistä oon äärimmäisen tyytyväinen :D

Illalla salkkareiden (älkää valittako jos ette tykkää) jälkeen mulle tuli himo lähteä lenkille, koska ulkona oli vielä illallakin niin hyvä sää. Se tarkoitti siis soittoa Sussulle, joka lähti ilomielin mun seuraksi :) Lähdettiin sitte juoksulenkille kohti Kampusranta minne sitte jäätiin istumaan vähän pidemmäks aikaa kuuntelemaan musaa ja se fiilis mikä siinä tuli, oli niin uskomaton etten ikinä olis halunnu lähteä takasin kotiin, mutta minkäs teet, oli pakko ettei jäädytä kummatki :D

Ja nyt ootte saanu kuulla päivästäni jokaisen sekunnin ja en ihmettele vaikka teillä menis hermot lukiessa tätä (ketä ihan tosissaan kiinnostaa tietää jokainen yksityiskohta, käsi ylös nyt!) mutta tällä kertaa tämmönen ja yritän tulevaisuudessa skarpata näiden aiheiden kanssa :D

Tällä viikolla onki sitte pääsiäinen ja suuntaan Helsinkiin missä pitkästä aikaa nään kaikkia ihania ihmisiä, erityisesti Saran ja Rebekan näkemistä mä odotan innolla! :) Oi voi, liian pitkä aika siitäkin ku ollaan viimeksi nähty ja vähättelisin jos sanoisin että mulla on ollu vaan vähän ikävä, koska totuus on jotain aivan muuta.

Kai tolla välimatkallaki on osuutta asiaan että suurin osa kavereista on vähän vieraantunu musta, mutta oon kuitenki onnistunu sailyttämään juuri ne ihmiset mun elämässä jotka oon halunnukki :)

ja loppuun vielä: haluan kameran, rahallinen avustus siihen olis enemmän kuin tervetullutta

~Mia~

memories

Jokaiselle ihmiselle tulee varmasti sellainen tunne, milloin toivoo että sais jonkun tietyn ajan takasin. Mulla se aika koitti melko vahvasti tänään. oon koko päivän kuunnellu niitä biisejä jotka muistuttaa tietyistä hetkistä ja tietyistä ihmisistä jotka on muodostunu mulle niin tärkeiksi etten vois enää kuvitellakkaan eläväni ilman niitä. toivottavasti tunnistatte tästä tekstistä ittenne, koska oon varma että ne keitä tarkoitan tässä tuntee sen jossakin sydämensä kolkassa :)
Miksi aina sorrun muistelemaan, kai mä sitten oon niin nostalgianhaluinen ihminen :D


memories are like keys. they open doors to places which you have left behind you :)


tosiaan, tästä tulee nyt tosi lyhyt kirjoitus koska välittömästi tämän jälkeen alkaa siivoaminen ja pyykkien pesu ja vaikka mitä muuta, että ehtii ennen iltaa saamaan kaiken valmiiksi, koska illalla on tarkoitus pitää hauskaa! :)

Ps. muistakaa sitten huomenna linnoittautua telkkarin äärelle ja kääntää tv2:n puolelle täsmälleen klo 17 ja seurata voimistelun sm-kisoja ja erityisesti tramppaa! :)
Selostajana nimittäin lajin huippunimi Suomessa ja hyppijät todellakin tietävät mitä tekevät ja ovat vielä huippuhyviä, ainakin Suomen tasolla. Oon varma että joku heistä yltää VARMASTI olympialaisiinkin ja silloin viimeistään kannattaa Suomalaisten olla ylpeitä! :)

SAKUstars

Tällä viikolla oon siis ollu maanantaista lähtien Joensuussa ammattikoulujen valtakunnallisissa kulttuurikisoissa, mihin opon ehdotuksesta lähdin laulamaan karaokea :D Tosiaan, maanantai oli ihan tavallinen koulupäivä, ja suoraan koulun jälkeen suuntasin Törnävän koululle mistä alkoi matka kohti Joensuuta ja hotellia, missä tämäkin postaus on kirjoitettu :) Lähdin Emmin ja poikien kanssa pikkubussilla ja kuskina meillä oli Heikki, jonka ansiosta päästiin hyvin perille. Autossa sitten pelailtiin korttia, kuunneltiin musiikkia, laulettiin ja heitettiin huonoa läppää : D
Kun oltiin sitten vihdoinkin 6 tunnin matkustamisen jälkeen päästy perille, oli huoneiden jakamisen aika, ja onneksi pääsin Emmin kanssa samaan huoneeseen :)

Tiistaina oli sitten kisapäivä. Aamupalan jälkeen oli noin 3 tuntia aikaa ennen kuin piti ilmoittautua kisapaikalla ja sen jälkeen menikin sitten aika melko nopeasti kuunnellessa muiden esityksiä. Oman vuoroni jälkeen lähdettiin kiertelemään kaupungilla ja pidettiin hauskaa kaupungissa, missä kukaan meistä ei osannut liikkua ja eksyttiinkin siinä pari kertaa, mutta hauskaa oli silti :D

Tänään oli sitten vapaapäivä ja olin koko päivän Sonjan kanssa ja käytiin kattomassa bändejä ja taas kerran, kierrettiin keskustassa, koska kauemmas ei uskallettu lähteä :D Huomenna sitten suunta takaisin Seinäjoelle ja yksi mun elämän parhaista kokemuksista tulee päätökseensä :( Totesin kuitenkin että ens vuonna meinaan ehdottomasti tulla uudestaan, koska täälä on ollu ihan ylikivaa enkä kadu yhtään että lähdin tänne :)) Ja perjantaina sitte luvassa hyvää seuraa ja ihania kavereita :)

Loppuun vielä semmoista asiaa että suunnatkaahan samantien osoitteeseen
eerikaslife.blogspot.com
tämän blogin kirjoittaja todellakin tietää mistä puhuu! :)

ps. kameranpuutos edelleen >:(
taivaasta voisi vaikka sataa kameroita että saisin vihdoinkin oman : )

Oh weekend

Tää viikonloppu on kyllä ollu paras pitkään aikaan kera ihanien kavereiden ja sain tästä voimaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kuinka hyvä olo voikaan tulla siitä että saa olla parhaiden ystäviensä kanssa :)
Tosiaan perjantaina päätin piipahtaa kaverilla, minne sitten jäinki yöksi ja siinä musiikin kuuntelun lomassa pitkästä aikaa puhuttiin ihmeellisen syvällisiä asioita, mitä ei kovinkaan usein tapahdu :D

Mutta tosiaan, sitten ku aamulla herättiin niin mammittiin siinä vähän aikaa ja lähdettiin meille miettimään että mitähän sitä seuraavaksi keksittäis ja päädyttiin leffan katsomiseen, mitä en sitäkään oo täälä päässyt tekemään vielä kertaakaan :)
Ja illalla tuli sussulta soitto että haluaisinko mennä niille joten kipitin samantien alakertaan ja loppuilta menikin sitte siinä jutellessa ja nauraessa kaikelle. jossakin vaiheessa päätettiin lähteä ulos kattelemaan ympäristöä ja eksyttiinki sitte leikkipuistoon missä kummallekin tuli ihme lapsetus-olo ja nyt oon vaan tyytyväinen että tää tapahtui yöllä :D

Sussu myös esitteli mulle paikkoja, missä mulle tuli aivan ihana olo, semmonen hyvä :) Kuvitelkaa päässänne tämmönen kuva: hiljaisuus. istut kivellä joen rannassa. pieni tuulenvire mikä ei kuitenkaan oo kylmä ja yhtäkkiä sut valtaa niin onnellinen tunne joka saa vatsaan perhosia ja väistämättä kasvoille nousee onnellinen hymy :) sellanen olo mulla oli eilen ja löysin mun uuden ajattelupaikan. Eilen kun istuttiin siinä kivillä tajusin myös että "tää on se juttu mikä multa on puuttunut". Ajattelupaikka.
Helsingissäkin mulla on semmonen ja eilen löyty täältäkin :)
Nyt oon kaikin puolin onnellinen mun muutosta. Mulla on kaikki mitä tarvitsen :)

Ja nyt suuntani on jälleen kerran alakertaan, missä tälläkin hetkellä valmistuu muffinsseja ja ruokaa :3 ps. antakaa joku minulle kamera, en tykkää tehdä kuvattomia postauksia :(

All I can say is I love life :)

A new beginning, a new life, a new side of me

Noniin, huomasin tossa kun luin noita vanhoja tekstejä, että ne oli kaikki liian surullisia ja semmosia missä vaan puran ärsytystäni... sen takia päätinkin sitte että mun kevään tavoite on muutos niin tyylillisesti kuin asenteellisestikin :) onneks mulla on siihen ihania apureita jotka auttaa mua onnistumaan siinä :3

Life without friends is like a cake without its frosting :)

Mulle on tänä keväänä tullu himo sisustamiseen ja vaatteisiin, mutta rahanpuutteen takia oon joutunu tyytymän siihen, että selailen koneella kaikkia mahdollisia sivuja, luen blogeja ja haaveilen "ehkä sitten jonain päivänä"
Mutta toisaalta.. haaveilu on kivaa, ja ehkä joku niistä mun miljoonasta haaveesta vielä toteutuu :)
Onneks ainakin kesätyöt näyttää mulle jo melkein vihreää valoa, että vielä pitäis työhaastattelusta selvitä niin homma on selvä peli ja mun talous kesäksi turvattu :)

Tosiaan! jos katsotte ulos, voitte huomata saman ku minäkin: kevät on vihdoinkin saapunut Suomeenkin, mistä oon ikionnellinen, koska rakastan kevättä ja kesää yli kaiken :3 Ihana se tunne kun pääsee rannalle makoilemaan eikä ole kiire minnekään, saa vaan olla ja nauttia olostaan. Sitä hetkeä kun ensimmäisen kerran pääsen sinne, odotan kuin kuuta nousevaa (kliseinen lause, check!)

Ja auringonlasku kesäiltana, voiko ihanampaa olla?

Vaatteiden ja sisustamisen ohessa mieleeni on taas tullut tuo sama vanha juttu, mikä varmasti liikkuu kaikkien sinkkujen päässä ainakin jossain vaiheessa: seurustelu, rakkaus ja "se oikea"

Tuntuuko teistäkin että haluaisitte jossakin vaiheessa elämäänne
löytää ihmisen jonka kanssa kaikki tuntuu helpommalta?

Tuota kysymystä mä olen miettiny jo pitkän aikaa ja kavereidenkin kanssa ollaan tästä asiasta puhuttu pitkät tovit ja suunniteltu mitä kaikkea voidaan tehdä sitten kun mullakin on kumppani ja oon 18 :)

välikommenttina tuohon että se onnenpäivä tapahtuu 6 kuukauden ja 5 päivän päästä, eli viimeistä puolta vuotta viedään : )

Sitten vielä loppuun pyydän anteeksi sitä etten saanu itseotettuja kuvia lisättyä, mutta karu totuus on se ettei mulla ole harmainta hajua missä kamerani piileksii :(

tarkoituksena olis kuitenki löytää se seuraavalla kerralla kun oon kotona ja jos onnistun löytämään sen, niin kuvienkin määrä siinä samalla kasvaa huomattavasti, koska yksi mun intohimoista on valokuvaaminen, vaikkei sitä moni tiedäkään :)