
mäkin haluan tommosen määrän rahaa!
Mutta siis, asiaan, mun piti jo aiemmin kirjotella tänne mun viikonlopusta, joka oli enemmän kuin täydellinen, ja vaikka sillon ei tapahtunukaan hirveesti asioita, tuntu että silti mun maailma mullistui kokonaan, ja siitä lähtien kaikki on lähteny rullaamaan ja kaikki menee niin kuin pitääki. Koko viikko meni mulla siis vähän siihen, että lagailin kotona ja tylsistyin katellen telkkaria samalla ku Vili nukku mun päällä... Ai että mä muuten rakastankin sitä pientä riiviötä<3 :) Mutta siis, vihdoinkin tuli perjantai ja päivä, jolloin näin mun ihanan tyttöseni, Jennin, jonka kanssa oli suunnitelmana suunnata ensin alottelemaan Kallioon ja sieltä sitte Mamaan. Ostettiin pipareita ja glögiä ja sitä koristelujuttua, mistä mä kyllä innostuin enemmän ja se olinki sitte minä joka sillä sotki menemään Jennin nauraessa vieressä :D Ei sille mitään voi että joskus vaan lapsettaa... Se ilta meni tosi nopeesti ja kummallakin oli superkivaa, vaikka lauantaina olisin voinu repiä mun jalat irti, oli nimittäin lievästi sanottuna kipeet siitä tanssimisesta :D Oli myös ihanaa päästä vihdoinkin puhumaan oikeen kunnolla syvällisiä semmosen ihmisen kanssa, jolle voi puhua mistä tahansa. (Sara, tiiän että luet tätä, joten sulle tiedoksi että sitä ei edes tarvitse mainita, että sunkin kanssa voi puhua mistä vaan<3)
Ja nyt päästäänkin sitte mun lempparipäivään, lauantaihin, jolloin tapahtu hirveen vähän mutta silti niin paljon, että mun maailma mullistui. Heräsin siis siinä 12 aikoihin, (ilman krapulaa, kiitos buranan) ja siirryin lagailemaan olkkariin leffojen merkeissä ja mun iloksi sieltä tuliki Aristokatit, mun lempileffa lapsesta lähtien! :) Siinä sitte tapitin sitä kunnes oli aika lähtee äidin kans kohti Korjaamoa, jossa oli Komedia-Korjaamo, eli siis stand uppia :) Siitä on tullu mun ja äidin yhteinen juttu ja yleensä aina kun oon käymässä kotona, nauretaan äidin kanssa ihan hullupaljon ku muistellaan kaikkia niitä keikkoja millä ollaan oltu. Love you mum<3 No, keikat oli ja meni, hauskaa oli, ja tuli aika lähteä kotiin. Passitin äidin hakemaan meidän takkeja narikasta ja lähin itte vessaan. Sinne oli niin hirvee jono, että päätin lähtee kattomaan jos pihan toisella puolella olevassa ravintolassa olis väljempää. Menin siis pihalle, missä oli jo ihmisiä lähössä kotiin ja lähen kävelemään pihan poikki. Kuulen että mun takana käynnistyy auto, ja katon taakseni varmistaen samalla etten jää sen alle. Noin pari metriä lisää käveltyäni se sama nimenomainen auto rullaa mun kohdalle, pysähtyy, mun puoleinen ikkuna avautuu ja kuulen _Sami Hedbergin_ äänen! (huom. jos luitte aikasemmat postaukset, muistatte että mä palvon sitä ihmistä) Tosiaan, meidän keskustelu meni suunnilleen näin:
-ikkuna avautuu-
S: "Sä nauroit ihanasti"
M: "Mitä?"
S: "Joo, mä huomasin sut, sähän istuit siinä tokassa rivissä eikö?"
M: "Ööööhh... Joo istuin" (tässä vaiheessa mä oon jo tulipunainen)
S: "Nii, sun nauru kuulu sinne lavalle, näytit tosissas nauttivan siitä keikasta."
M: "Jjoooo, tykkäsin tosi paljon, kiitos sulle hyvästä keikasta" (MIKSEN KEKSINY MITÄÄN JÄRKEVÄMPÄÄ SANOTTAVAA?!?!?!?)
S: "Kiitos itselles, kiva että tykkäsit. Mut nyt mä suuntaan seuraavalle keikalle, morjens!"
M: "Moroo! Seuraavalla keikalla tullaan eturiviin"
S: "Noni, loistavaa!"
-Auto rullaa pois-
Ja jos yhtään tiedätte minkälainen olen ku innostun jostain asiasta, kertokaa se viidellä niin saatte jonkinlaisen käsityksen siitä, miten pahasti sekosin ku toi keskustelu oli päättyny... Ja toi päivä saa mut edelleen hymyilemään, koska vaikka se teistä ei kuulosta millään lailla hienolta, ainaki voisin olettaa niin, niin mulle toi oli elämää suurempi juttu :) Ja nyt on jo seuraavalle keikalle liput ostettu, eli nyt vaan odotellaan uutta vuotta. :p
Tähän päivään mulla ei sitte ookkaan mitään sen kummempaa sanottavaa, joten hyvää keskiviikkoa kaikki, katselkaamme tässä taas joku päivä :)
<3: Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti