Viimenen viikko Seinäjoella... Viimeinen..
Melkein 2 vuotta on menny ihan tajuttoman nopeesti ja päivääkään siitä ajasta, mitä täällä oon viettäny, en oo katunu. Oon päässy kokemaan niin paljon asioita ja tutustunu niin upeisiin ihmisiin ettei paremmasta väliä. Tuntuu jotenki kummalta jättää (taas) kaikki täällä tutuksi tullu taakse ja palata "juurilleen" kotiin. Vaikka oon tänään hengaillu kavereiden kanssa, oon silti ollu enimmäkseen omissa ajatuksissani ja miettiny sitä kaikkea mitä tässä on tapahtunu. Keitä oon tavannu, minkälaisia riitoja ja "draamaa" on ollu, keiden kanssa oon oikeesti ystävystyny kunnolla, miten oon yleisesti pärjänny yksin, kuitenki muutin 16-vuotiaana jo omilleni.
Välillä musta kieltämättä tuntuu että muutin liian aikasin, mutta sitte toisaalta, jos en olis tehny niitä valintoja mitä tein, en olis nyt se ihminen joka oon. Jos en mitään muuta oo tästä ajasta oppinu, niin sen, että raha ei kasva puussa ja vaikka miten menis heikosti jossain vaiheessa, niin sisulla vaan eteenpäin niin kaikki järjestyy ja koskaan ei saa luovuttaa. Tottakai on ollu negatiivisiaki juttuja, joiden takia on tullu vietettyä useampiaki unettomia öitä, mutta enemmän tuun muistamaan ne positiiviset jutut mitä oon kokenu. En koskaan olis voinu kuvitella, että tuun tapaamaan niin paljon uusia ihmisiä, kuin mitä loppujen lopuksi tapasin, ja oon oppinut arvostamaan sitä mitä mulla on, kuitenki pyrkien samalla koko ajan eteenpäin ja mun elämisenhalu on saanut täällä täysin uudenlaisen mittakaavan ja kuvan mun päässä. Se elämisenhalu on kyllä auttanut mut pitkälle ja oon saavuttanu niin paljon mun unelmia todeksi sen ansiosta, että voisin väittää olevani tyytyväinen :)
Seinäjoki tulee aina olemaan mulle tärkeä paikka ja sillä on aina paikka mun sydämessä. Ainakin mä voin kirkkain silmin sanoa "hesalaisena" että Kehä 3:n ulkopuolella on elämää, ja tarkottaa sitä. Mä olen päässyt olemaan osana sitä. Oon saanut myös kuulla sukulaisilta ja muutamalta muulta, että se, että muutin yli 400 kilometrin päähän kotoa heti yläasteen jälkeen, oli rohkeaa, mitä se kyllä kieltämättä taisikin olla :) Oon ikionnellinen siitä että muutin, koska muuten mulla olis jääny tekemättä ja kokematta niin paljon asioita, joista en olis voinu unelmoidakaan. Ens viikolla kun muutto koittaa ja oon vielä viimesen kerran käyny istumassa Stillissä kahvilla ja ehkä nähny kavereita "viimeisen kerran" ennen suuntaamista junaan, saattaa tulla itku (luultavasti tuleekin) koska ikävä näitä ihmisiä tulee, se on varmaa. Mutta tosiasiahan on se, että VR kyllä toimii, vaikkakin joskus huonostikin, ja välimatka on vaan hidaste sille että pääsee viettämään aikaa kavereiden kanssa :)
Ens vuonna olis sitte jälleen kerran aika alottaa koulu alusta, mutta tällä kertaa mä toivottavasti valmistunki sieltä, ja voisin todeta että "kolmas kerta toden sanoo" pitää paikkansa, kuulostaa se miten kliseiseltä tahansa :D Onneks tilanne on semmonen että jos mua ei koulu innostakaan, on kuitenki varasuunnitelmia ja tulevia proggiksia, joista oon ikionnellinen jos ne onnistuu ja toteutuu :) Kaikissa niistä kouluista, joissa oon tän 2 vuoden aikana ollu (enemmän tai vähemmän aikaa) oon tutustunu uskomattoman ihaniin ihmisiin ja jotkut on todella saanu tehtyä muhun vaikutuksen oikeen kunnolla. Sanasotaa ei toki oo puuttunu meidän luokalta, eikä riidoiltakaan olla vältytty, mutta kokonaisuutena voin sanoa että ainakin joskus koulussakin on ollu hauskaa.
Voi luoja, sitäki olis jäljellä enää tiistaista torstaihin, kiitos perjantain vapaapäivän... Voi olla että tää tyttö pillahtaa itkuun sillon koska kuitenki, vaikka kesän aikana tuun vielä näkemään ainakin osaa siitä ihanasta apinalaumasta, jonka kanssa (ollaan ainaki yritetty) opiskella, on se silti jotenki haikeeta ku ens syksynä ei sitte ehditäkään näkemään paljoo. Siinä kyllä on se etu että Helsingissä on eri aikaan lomat, joten voi olla mahdollista päästä vielä käymään koululla jos vaan majapaikka löytyy :)
Huomenna alkaaki kämpän suursiivous ja pikkuhiljaa pakkailu ens lauantaita varten. Vähän kyllä jännittää ku itte joutuu vastaamaan kaikesta muuttoon liittyvästä. Hihi, edes jonkin verran aikuinen olo, kyllä musta kai joskus ihan hyvä aikuinen tulee? :D
Helsinki, herätät aamuun niinkuin ennenkin, nyt nään sun värit paljon kirkkaammin, jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
<3:mia
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
lauantai 5. toukokuuta 2012
stand up!
Oon jo monta kertaa ja monelle eri ihmiselle todennu että en voi elää ilman stand upia. Siitä on tullu elämäntapa ja mä en pysty elämään päivääkään etten kattois jotain jo ehkä vähän vanhentunuttakin juttua vaikka YouTubesta tai jostain. Mulle ei vaan riitä se että pääsee silloin tällöin kattomaan keikkoja, ei todellakaan. Mulla pitää olla enemmän, haluan päästä niihin piireihin mukaan. Ainaki se olis ihan tajuttoman kivaa ja unelmahomma. Olin siis tossa parisen viikkoa sitte Sami Hedbergin keikalla töissä, ja se oli jotain niin mahtavaa, etten tuu ikinä unohtamaan sitä päivää. Oli odottamisen arvosta, ja johan mä olinki odottanu sitä kuin kuuta nousevaa sen pari kuukautta :) Aamulla mulla oli ollu migreeni mutta se onneks lähti nukkumalla pois ja pääsin iltapäivällä lähtemään harvinaisen pirteenä kohti Törnävä-Salia. Aikasemmista teksteistä voi käy selväks, että Sami on mulle henkilökohtainen Jumala, ja se tunne, kun se astui sisään siitä ovesta ja moikkas mua iloisesti, oli jotain niin hämmentävää ja samalla niin ihanaa, etten osaa millään mittayksiköllä kuvailla sitä perhosparven kokoa, mikä mun vatsassa velloi sillon.
Tosiaan, se päivä oli paljon parempi mitä olin kuvitellu, mullahan siis oli ajatuksena se, että meen sinne myymään Samin oheistuotteita ja that's it. Mutta sitte sainki kaikki ruoat ja pääsin kattomaan sen keikan kahdesti ja siinä sivussa vähän myyntiä ihmisille. Oon ylpee ittestäni, en ees mokaillu kertaakaan ja tosi rento meininki koko ajan. Päivän lopuks sain vielä nimmarinki, joka päätyi iskän kuvan viereen kehystettynä. Siinäki meni semmonen 5 vuotta että sain hommattua. Mahdollisuuksia kun on ollu useampi mut eipä oo paljon tullu pyydeltyä sitäkään :D Lovely day<3
Vappukin tossa oli ja meni, hauskaa oli myllypuistossa ja kaverin ansiosta saatiin mun korvaanki runnottua pieni venytys. Ei kannata kokeilla että kylmänä iltana kylmiltään lähtee venytyksen laittamaan. Voin kertoa että sattu aika mukavasti :) Seuraavana päivänä oliki sitte mukavaa herätä (ilman kahvia) ennen 8 ja koittaa saada ittensä ylös ennen 10 että ehtii pakkaamaan ja lähtemään kohti junaa ja Helsinkiä, missä mua odotti äiti jonka kanssa mentiin syömään ja (ylläripylläri) Samin keikalle. Se oli yks oudoimmista keikoista, joilla oon ollu ja se päätty siihen että Sami sitten potkas pullon lavalta _suoraan_ mun päähän, ja sain anteekspyynnöksi ilmapalloja. Ei siinä, mulle varsinki samin jutut toimii aina, ja jos multa kysyy että enkö koskaan kyllästy sen juttuihin, niin voin kirkkain silmin sanoa että en. En missään vaiheessa. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta mä pystyn kattomaan ne jutut uudelleen ja uudelleen ja nauran aina yhtä paljon. Tänään vielä viimenen keikka hetkeen, ja sitte vois ehkä rauhottua ja alkaa suunnittelemaan tulevia proggiksia, joita on aika paljon. Ai että mä tuun olemaan maailman onnellisin ihminen jos ne kaikki toteutuu. On tää elämä sittenki aika ihanaa :)
P.S. Miten päin vittua voi yhden soveltuvuuskokeen vetää? Rasti seinään jos pääsen kouluun ens syksyks...
<3:Mia
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
sunnuntailagaus
halloo porukka siellä jossain :)
baari-illan jälkeisenä päivänä on hyvä pysähtyä miettimään että miksi mä katson Twilightia? aiemmin en voinu sietää sitä mut nyt samantien ku telkkarissa oli mainos että tulee tänään, niin johan tää tyttö saatiin telkkarin ääreen ja tässä istun kuin tatti loppuun asti :o
ja netistä poimittuja kuvia taas, kameraa kun en oo taas jaksanut käyttää :p
jejejejeeeee huomenna maanantai ja koulua! :)
<3: Mia
tiistai 20. maaliskuuta 2012
omgomgomg
Taas on vierähtäny kiitettävästi aikaa viime kirjotuksesta, mutta nyt on semmonen fiilis että voisin avata ikkunan ja huutaa koko maailmalle miten onnellinen olo mulla tällä hetkellä on. Kaikki asiat mitä tänään on tapahtunu, sai mulle semmosenki onnellisuudentunteen, etten muista koska viimeks olisin ollu tämmösella mielellä. Kaikki toimii ja menee suunnitelmien mukaan.
Kerrotaan siis lyhyesti mun päivän tapahtumat:
Kello soi siihen normaaliin (liian aikaseen) aikaan klo 4.30 ja sängystä pääsin ylös viideltä, jolloin tunsin mun olon harvinaisen pirteäksi. En osannu kyllä odottaa että mun päivästä tulis niin mahtava kuin se loppujen lopuksi oli :) No, tosiaan, kävin keittiössä ottamassa aamukahvin ja totesin että kerrankin se oli hyvänmakusta, eikä semmosta tervaa mitä yleensä keitän :D Sen jälkeen, juteltuani vähän aikaa Taran kans mun ens syksyn suunnitelmista lähteä joko New Orleansiin tai Texasiin, jos saadaan aikataulut täsmäämään ja jos saan rahat ja muut tarvittavat järjestelyt hoidettua, sain itteni harvinaisen hyvin aikataulussa valmiiksi (oon siis varannu aamuisin vähintään 2 tuntia aikaa valmistautumiseen, että saan herättyä kunnolla) ja matka kohti Lapuaa alkoi. Koulussa sitte äidin kanssa juteltuani tajusin että mulle on tullu ylimääräistä rahaa, mikä helpotti mun oloa ja sai multa yhden kiven sydämeltä. No, koulupäivästä ei sen kummempaa kertomista, ihan normaali päivä, mutta positiivisuutta lisäs se että sain viestin missä mulle ilmoitettiin että mulla on kesätyöpaikka ja pääsen muuttamaan ainakin kesän ajaks Helsinkiin :) Koulupäivän jälkeen sain idean että menisin mun luokkalaisen luo, missä aika sitte kului South Parkia kattellen, kahvia juoden ja puhuen paskaa asioista. Oli kivaa sielläkin :) Viimeseen junaan Lapualta Seinäjoelle ehdin loistavasti ja olin ihan fiiliksissä siitä mitä siihen mennessä oli tapahtunu. Suurin yllätys oli viel tulossa, mutta sitä en tossa vaiheessa vielä tienny, joten olin onnellinen just siinä kun mietin mun päivää Lapuan aseman odotustilassa. Kotiin päästyäni normitapojeni mukaan menin koneelle ja avasin koneen ja kävin kattomassa sähköpostit. Siellä odotti mulle totaalinen yllätys, nimittäin sähköposti Showhouselta. Olin jo ehtiny unohtaa kokonaan että olin lähettänyt sinne mitään, joten tää viesti totisesti yllätti:
Moi,
anteeksi, kun en ehtinyt vastata ensimmäiseen viestiisi! Pitänyt aikamoista kiirettä... Palaan sinulle tämän asian osalta pian, mutta voit jo merkata Samin Seinäjoen keikan kalenteriisi :)
Kyse on siis siitä, että viime kerralla kun olin Samin keikalla, sain idean kysäistä siltä mun mahdollisuuksistani päästä vapaaehtoiseks auttamaan sen Seinäjoen keikalla 26.4. mikä nyt onkin sitte yhtäkkiä sovittu juttu ja pääsen sinne. Aikasemmista postauksista voi lukea että mä tosiaan oon hulluna kyseiseen ihmiseen ja tää on mulle unelmien täyttymys :)
I haven't felt this good in a long, long time :)
<3 Mia
Kerrotaan siis lyhyesti mun päivän tapahtumat:
Kello soi siihen normaaliin (liian aikaseen) aikaan klo 4.30 ja sängystä pääsin ylös viideltä, jolloin tunsin mun olon harvinaisen pirteäksi. En osannu kyllä odottaa että mun päivästä tulis niin mahtava kuin se loppujen lopuksi oli :) No, tosiaan, kävin keittiössä ottamassa aamukahvin ja totesin että kerrankin se oli hyvänmakusta, eikä semmosta tervaa mitä yleensä keitän :D Sen jälkeen, juteltuani vähän aikaa Taran kans mun ens syksyn suunnitelmista lähteä joko New Orleansiin tai Texasiin, jos saadaan aikataulut täsmäämään ja jos saan rahat ja muut tarvittavat järjestelyt hoidettua, sain itteni harvinaisen hyvin aikataulussa valmiiksi (oon siis varannu aamuisin vähintään 2 tuntia aikaa valmistautumiseen, että saan herättyä kunnolla) ja matka kohti Lapuaa alkoi. Koulussa sitte äidin kanssa juteltuani tajusin että mulle on tullu ylimääräistä rahaa, mikä helpotti mun oloa ja sai multa yhden kiven sydämeltä. No, koulupäivästä ei sen kummempaa kertomista, ihan normaali päivä, mutta positiivisuutta lisäs se että sain viestin missä mulle ilmoitettiin että mulla on kesätyöpaikka ja pääsen muuttamaan ainakin kesän ajaks Helsinkiin :) Koulupäivän jälkeen sain idean että menisin mun luokkalaisen luo, missä aika sitte kului South Parkia kattellen, kahvia juoden ja puhuen paskaa asioista. Oli kivaa sielläkin :) Viimeseen junaan Lapualta Seinäjoelle ehdin loistavasti ja olin ihan fiiliksissä siitä mitä siihen mennessä oli tapahtunu. Suurin yllätys oli viel tulossa, mutta sitä en tossa vaiheessa vielä tienny, joten olin onnellinen just siinä kun mietin mun päivää Lapuan aseman odotustilassa. Kotiin päästyäni normitapojeni mukaan menin koneelle ja avasin koneen ja kävin kattomassa sähköpostit. Siellä odotti mulle totaalinen yllätys, nimittäin sähköposti Showhouselta. Olin jo ehtiny unohtaa kokonaan että olin lähettänyt sinne mitään, joten tää viesti totisesti yllätti:
Moi,
anteeksi, kun en ehtinyt vastata ensimmäiseen viestiisi! Pitänyt aikamoista kiirettä... Palaan sinulle tämän asian osalta pian, mutta voit jo merkata Samin Seinäjoen keikan kalenteriisi :)
Kyse on siis siitä, että viime kerralla kun olin Samin keikalla, sain idean kysäistä siltä mun mahdollisuuksistani päästä vapaaehtoiseks auttamaan sen Seinäjoen keikalla 26.4. mikä nyt onkin sitte yhtäkkiä sovittu juttu ja pääsen sinne. Aikasemmista postauksista voi lukea että mä tosiaan oon hulluna kyseiseen ihmiseen ja tää on mulle unelmien täyttymys :)
I haven't felt this good in a long, long time :)
<3 Mia
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
pörinää törinää
heiheihei taas
oon taas vaihteeks ollu laiska kirjottelemaan, ja pari kertaa kun oon koittanut saada jotain järkevää tekstiä aikaiseks, en oo saanu kirjoitettua mitään, joten siitä tää tauko :D en kyllä tiedä tuleeko tästäkään kovinkaan järkevä (saati sitte kiinnostava), mutta yrittänyttä ei laiteta : p Helsingissä siis ollaan edelleen ja tänään suuntaan junalla Seinäjoelle missä kaverit odottavat, kiva nähdä rakkaita tän tauon jälkeen :) Vähän kyllä surettaa ku joudun olemaan 2 viikkoa ilman Viliä, joka siis jää hoitoon äidin luo. Eilen tajusin että mä olen tosiaan kiintynyt mun pikku rakkaaseen niin lujaa että ajatus sen tännejättämisestä saa mulle haikean olon. Miten mä pärjään kun se ei yhtäkkiä olekaan siinä pörisemässä ja kerjäämässä huomiota ja tekemässä tuhojaan?
mun elämäni pieni mies, riiviö nimeltä Vili<3
Ens viikolla alkais sitte taas koulu... Työssäoppimiseen liittyneen "draaman" jälkeen mun koulumotivaatio on kyllä nollassa, mutta ei voi mitään, pakko mennä ettei Kelan tädit ja sedät suutu :)) Ja noin parin viikon päästä alkaa yhteishaku, minkä kohteet oon jo saanu päätettyä, joten ens syksynä Järvenpää tai Espoo, here I come! :) Oon siis tosissani tän muuton kanssa ja tällä hetkellä se tuntuu oikeelta, musta tuntuu kuitenkin että mä kuulun sittenkin enemmän tänne, kuin Seinäjoelle vaikka ihania muistoja oon sieltä saanu ja ihania kavereita ja vaikka ja mitä. Mutta siitä puhuin jo tarpeeks aiemmassa päivityksessä, joten jos vaan kärsivällisyys riittää, niin rullatkaahan alaspäin niin pääsette lukemaan sen :)
Ei kai tässä muuta, nyt vaan etsimään sitä kadotettua pakkaamismotivaatiota. :p
Hauskaa Keskiviikkoa, se on pikkulauantai nyt!
<3:Mia
oon taas vaihteeks ollu laiska kirjottelemaan, ja pari kertaa kun oon koittanut saada jotain järkevää tekstiä aikaiseks, en oo saanu kirjoitettua mitään, joten siitä tää tauko :D en kyllä tiedä tuleeko tästäkään kovinkaan järkevä (saati sitte kiinnostava), mutta yrittänyttä ei laiteta : p Helsingissä siis ollaan edelleen ja tänään suuntaan junalla Seinäjoelle missä kaverit odottavat, kiva nähdä rakkaita tän tauon jälkeen :) Vähän kyllä surettaa ku joudun olemaan 2 viikkoa ilman Viliä, joka siis jää hoitoon äidin luo. Eilen tajusin että mä olen tosiaan kiintynyt mun pikku rakkaaseen niin lujaa että ajatus sen tännejättämisestä saa mulle haikean olon. Miten mä pärjään kun se ei yhtäkkiä olekaan siinä pörisemässä ja kerjäämässä huomiota ja tekemässä tuhojaan?
mun elämäni pieni mies, riiviö nimeltä Vili<3
Ens viikolla alkais sitte taas koulu... Työssäoppimiseen liittyneen "draaman" jälkeen mun koulumotivaatio on kyllä nollassa, mutta ei voi mitään, pakko mennä ettei Kelan tädit ja sedät suutu :)) Ja noin parin viikon päästä alkaa yhteishaku, minkä kohteet oon jo saanu päätettyä, joten ens syksynä Järvenpää tai Espoo, here I come! :) Oon siis tosissani tän muuton kanssa ja tällä hetkellä se tuntuu oikeelta, musta tuntuu kuitenkin että mä kuulun sittenkin enemmän tänne, kuin Seinäjoelle vaikka ihania muistoja oon sieltä saanu ja ihania kavereita ja vaikka ja mitä. Mutta siitä puhuin jo tarpeeks aiemmassa päivityksessä, joten jos vaan kärsivällisyys riittää, niin rullatkaahan alaspäin niin pääsette lukemaan sen :)
Ei kai tässä muuta, nyt vaan etsimään sitä kadotettua pakkaamismotivaatiota. :p
Hauskaa Keskiviikkoa, se on pikkulauantai nyt!
<3:Mia
perjantai 27. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
tuuliviiri
hello helsinki (taas kerran)
tosiaan, asioita tapahtunu, ja niiden johdosta en ookkaan sitte enää työssäoppimassa vaan Helsingissä nyt noin kuukauden ajan, Seinäjoki kutsuu taas maaliskuun alussa. Sielläkään tuskin viihdyn hirveen pitkään, koska jos asiat menee sillä tavalla, kuin ne mun päässä kuvittelen ja suunnittelen, on syksyllä mun osoite jälleen Helsingin suunnalla. Tarkoitus on siis kyllä, muuttaa takaisin tänne, ja palata sinne mistä lähdin. Kotiin<3 Mutta sen näkee sitte mitä tapahtuu, kevät vielä aikaa päättää mitä teen :)
Joka tapauksessa kaikki asiat mitä tässä nyt on tapahtunu (ei niistä sen enempää, tietäkööt jotka tietää, muille ei kerrota) oon alkanut kaipaamaan kotiin ja se saa mut tekemään niitä päätöksiä mitä oon nyt ajatellu että tekisin. Nekin kyllä on vielä suunnittelu- ja haaveiluasteella, mutta silti. Tuntuu päivä päivältä enemmän että niin paljon kuin mä siihen halusinkin ja haluankin uskoa, mä en ehkä sittenkään kuulu Seinäjoelle, vaan kaipaan ehkä sittenkin enemmän sitä ihmisvilinää ja meteliä, mistä aiemmin niin paljon valitin.
Joo, tiedän, tietyt ihmiset saattaa ajatella että "noni, mitä mä sanoin! ei siellä kukaan halua asua!" Niille voisin sanoa että kyllä, kyllä siellä haluaa asua, en mä muuten olis jaksanut tätä melkeen kahta vuotta viettää siellä. Ei sille kuitenkaan voi mitään että veri vetää sinne, mistä on kotoisin ja täällä kuitenkin pääsee äidin helmoihin ja hoiviin jos on paha mieli. Eikä mulle tule koskaan tulemaan sitä "perus pääkaupunkiseutulaisen asennetta" että kehä 3:n ulkopuolella ei olis elämää. Siellä sitä muuten riittää vaikka muille jakaa, jos ette usko, niin menkää käymään jossain muualla kuin pk-seudulla. Siellä oppii ja paljon.
Mulla ei ole Seinäjoesta siis mitään pahaa sanottavaa, enkä todellakaan jäisi muistelemaan pahalla niitä asioita mitä siellä on tapahtunut, koska menneisyyteen ei voi kuitenkaan enää vaikuttaa millään lailla. Mulle on vaan tullut semmonen olo että ehkä se ei sittenkään ole se mitä haluan. Ja ikinä en tule myöskään unohtamaan niitä ihmisiä, jotka oon siellä tavannut ja keiden kanssa ollaan mellestetty ympäri kyliä aiheuttamassa pahennusta ja helvetin hyviä muistoja. Rakkaita ihmisiä tulis jäämään taakse, mutta oon saanut jo monta lupausta siitä että mut majotettaisiin jos tulisin joskus piipahtamaan siellä. Ja niin meinaan ehdottomasti tehdä jos sattuu käymään niin että tää mun suunnittelu ja haaveilu pääsee toteutusasteelle. Mutta siitä ei vielä tiedä.
Oon onnellinen siitä että oon kokenu tän kaiken mitä oon, ja saanu samalla koottua itselleni monen monta kourallista hyviä muistoja ja maailman parhaita kavereita, joiden kanssa on aina kivaa :) Yks juttu kans mikä tekee mut onnelliseks, on se, että uskalsin lähteä 16-vuotiaana kokeilemaan siipiäni muualle, uuteen kaupunkiin, yksin, aloittaa koulun uudessa paikassa "erilaisena" ihmisenä, semmosena, joka ei tiedä joitain tiettyjä murteen sanoja tai kulttuuristakaan mitään, mutta silti sopeutua porukkaan ja saada uusia kavereita. Käsi ylös, kenellä olis ollu pokkaa heti koulun jälkeen jättää kaikki vanha taakse ja aloittaa uus elämä semmosessa paikassa, josta kaikki kyseli opoa myöten, että "no mitä sä nyt tommosia mietit, niin kauas, eihän siellä oo mitään?" ja silti vaan rohkaista mielensä ja lähteä. Todistaa kaikkien luulot vääriks että ei pärjää. Pystyä olla onnellinen siellä missä kukaan aiemmista kavereista ei uskonu sen olevan mahdollista. Tuskin kovinkaan moni... Mä kuitenkin pystyin siihen ja oon ehdottoman tyytyväinen siitä, että oon tehnyt sen valinnan että "en sulaudu massaan vaan teen mitä mieli sanoo". Ja olin rohkea.
Jäämme seuraamaan tilannetta
<3: Mia
ps. I will never let her know how much I've cried and done for her...
tosiaan, asioita tapahtunu, ja niiden johdosta en ookkaan sitte enää työssäoppimassa vaan Helsingissä nyt noin kuukauden ajan, Seinäjoki kutsuu taas maaliskuun alussa. Sielläkään tuskin viihdyn hirveen pitkään, koska jos asiat menee sillä tavalla, kuin ne mun päässä kuvittelen ja suunnittelen, on syksyllä mun osoite jälleen Helsingin suunnalla. Tarkoitus on siis kyllä, muuttaa takaisin tänne, ja palata sinne mistä lähdin. Kotiin<3 Mutta sen näkee sitte mitä tapahtuu, kevät vielä aikaa päättää mitä teen :)
Joka tapauksessa kaikki asiat mitä tässä nyt on tapahtunu (ei niistä sen enempää, tietäkööt jotka tietää, muille ei kerrota) oon alkanut kaipaamaan kotiin ja se saa mut tekemään niitä päätöksiä mitä oon nyt ajatellu että tekisin. Nekin kyllä on vielä suunnittelu- ja haaveiluasteella, mutta silti. Tuntuu päivä päivältä enemmän että niin paljon kuin mä siihen halusinkin ja haluankin uskoa, mä en ehkä sittenkään kuulu Seinäjoelle, vaan kaipaan ehkä sittenkin enemmän sitä ihmisvilinää ja meteliä, mistä aiemmin niin paljon valitin.
Joo, tiedän, tietyt ihmiset saattaa ajatella että "noni, mitä mä sanoin! ei siellä kukaan halua asua!" Niille voisin sanoa että kyllä, kyllä siellä haluaa asua, en mä muuten olis jaksanut tätä melkeen kahta vuotta viettää siellä. Ei sille kuitenkaan voi mitään että veri vetää sinne, mistä on kotoisin ja täällä kuitenkin pääsee äidin helmoihin ja hoiviin jos on paha mieli. Eikä mulle tule koskaan tulemaan sitä "perus pääkaupunkiseutulaisen asennetta" että kehä 3:n ulkopuolella ei olis elämää. Siellä sitä muuten riittää vaikka muille jakaa, jos ette usko, niin menkää käymään jossain muualla kuin pk-seudulla. Siellä oppii ja paljon.
Mulla ei ole Seinäjoesta siis mitään pahaa sanottavaa, enkä todellakaan jäisi muistelemaan pahalla niitä asioita mitä siellä on tapahtunut, koska menneisyyteen ei voi kuitenkaan enää vaikuttaa millään lailla. Mulle on vaan tullut semmonen olo että ehkä se ei sittenkään ole se mitä haluan. Ja ikinä en tule myöskään unohtamaan niitä ihmisiä, jotka oon siellä tavannut ja keiden kanssa ollaan mellestetty ympäri kyliä aiheuttamassa pahennusta ja helvetin hyviä muistoja. Rakkaita ihmisiä tulis jäämään taakse, mutta oon saanut jo monta lupausta siitä että mut majotettaisiin jos tulisin joskus piipahtamaan siellä. Ja niin meinaan ehdottomasti tehdä jos sattuu käymään niin että tää mun suunnittelu ja haaveilu pääsee toteutusasteelle. Mutta siitä ei vielä tiedä.
Oon onnellinen siitä että oon kokenu tän kaiken mitä oon, ja saanu samalla koottua itselleni monen monta kourallista hyviä muistoja ja maailman parhaita kavereita, joiden kanssa on aina kivaa :) Yks juttu kans mikä tekee mut onnelliseks, on se, että uskalsin lähteä 16-vuotiaana kokeilemaan siipiäni muualle, uuteen kaupunkiin, yksin, aloittaa koulun uudessa paikassa "erilaisena" ihmisenä, semmosena, joka ei tiedä joitain tiettyjä murteen sanoja tai kulttuuristakaan mitään, mutta silti sopeutua porukkaan ja saada uusia kavereita. Käsi ylös, kenellä olis ollu pokkaa heti koulun jälkeen jättää kaikki vanha taakse ja aloittaa uus elämä semmosessa paikassa, josta kaikki kyseli opoa myöten, että "no mitä sä nyt tommosia mietit, niin kauas, eihän siellä oo mitään?" ja silti vaan rohkaista mielensä ja lähteä. Todistaa kaikkien luulot vääriks että ei pärjää. Pystyä olla onnellinen siellä missä kukaan aiemmista kavereista ei uskonu sen olevan mahdollista. Tuskin kovinkaan moni... Mä kuitenkin pystyin siihen ja oon ehdottoman tyytyväinen siitä, että oon tehnyt sen valinnan että "en sulaudu massaan vaan teen mitä mieli sanoo". Ja olin rohkea.
Jäämme seuraamaan tilannetta
<3: Mia
ps. I will never let her know how much I've cried and done for her...
torstai 12. tammikuuta 2012
töihin, nukkumaan, töihin
tota mun arki nyt sitte on. työssäoppiminen tosiaan alkoi, ja tänä aamuna huomasin sen että oon eilen tehny jotain muutakin ku vaan lahnannu kotona. :D voin kyllä tässä todeta, että paikka, missä oon, on maailman rennoin paikka, ja toivonki että saisin sieltä ilta- tai viikonlopputöitä, tykkään hulluna siitä paikasta, vaikka se viekin nyt kaiken mun ajan mitä mulla on :)
tänään meenkin sitte taas iltavuoroon joka alkaa tossa 3 tunnin päästä, enkä oikeestaan jaksa odottaa sitä, vaikka se rankkaa onkin kun koko ajan pitää juosta ympäriinsä keräämässä astioita ja tarjoilla ihmisille ja lisätä laskuun kaikki mitä asiakkaat tilaa. on se silti vaivan arvoista :p positiivista siitä tekee vielä sekin, että kun mulla on tekemistä koko ajan, en ehdi jäädä miettimään liikaa syvällisiä, eli vältän sen "angstifiiliksen" mikä on mulle enemmän kuin tuttua... mutta juu, tyytyväinen oon ja tykkään tästä tän hetkisestä tilanteesta :)
vaikka tykkäänki tosta työstä ja paikasta, missä sitä teen, tää viikonloppu ärsyttää hieman... olin kuitenkin odottanu tätä viikonloppua hullupaljon, koska mun olis pitänyt mennä kääntymään Helsingissä kaverin synttäreillä, ja jouduin tuottamaan pettymyksen ittelleni ja kavereille ilmottamalla että vuorojen takia en pääsekään menemään sinne. joten Jenni ja kumppanit, pitäkää huomenna munkin puolesta hauskaa, katsellaan maailmaa uusin silmin sitten ku mäkin pääsen taas kotona käymään :)
nyt pitäis varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ja suihkun kautta tän päivän rupeamaan, ja täyttelemään hakemuksia kouluihin (tästä enemmän kunhan saan kaikki asiat selviksi :) vähän esimakua tästä kuitenkin tähän nyt kuvan muodossa:
mitä ikinä arvaattekaan, ootte varmastikin oikeessa :p
hauskaa torstaita kaikille! :)
<3 Mia
tänään meenkin sitte taas iltavuoroon joka alkaa tossa 3 tunnin päästä, enkä oikeestaan jaksa odottaa sitä, vaikka se rankkaa onkin kun koko ajan pitää juosta ympäriinsä keräämässä astioita ja tarjoilla ihmisille ja lisätä laskuun kaikki mitä asiakkaat tilaa. on se silti vaivan arvoista :p positiivista siitä tekee vielä sekin, että kun mulla on tekemistä koko ajan, en ehdi jäädä miettimään liikaa syvällisiä, eli vältän sen "angstifiiliksen" mikä on mulle enemmän kuin tuttua... mutta juu, tyytyväinen oon ja tykkään tästä tän hetkisestä tilanteesta :)
vaikka tykkäänki tosta työstä ja paikasta, missä sitä teen, tää viikonloppu ärsyttää hieman... olin kuitenkin odottanu tätä viikonloppua hullupaljon, koska mun olis pitänyt mennä kääntymään Helsingissä kaverin synttäreillä, ja jouduin tuottamaan pettymyksen ittelleni ja kavereille ilmottamalla että vuorojen takia en pääsekään menemään sinne. joten Jenni ja kumppanit, pitäkää huomenna munkin puolesta hauskaa, katsellaan maailmaa uusin silmin sitten ku mäkin pääsen taas kotona käymään :)
nyt pitäis varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ja suihkun kautta tän päivän rupeamaan, ja täyttelemään hakemuksia kouluihin (tästä enemmän kunhan saan kaikki asiat selviksi :) vähän esimakua tästä kuitenkin tähän nyt kuvan muodossa:
mitä ikinä arvaattekaan, ootte varmastikin oikeessa :phauskaa torstaita kaikille! :)
<3 Mia
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
positiivista
kattelin noita kahta aiempaa postausta ja niissä ei hirveesti kehumista ole... hirveetä angstimeininkiä :D Ajattelin siis että tästä tulis edes jollain lailla parempi ja semmonen iloisempi, ettei mua ihan kokonaan pidetä elämääni kyllästyneenä :)
Mutta siis juuh, joululoma oli ja meni, uus vuos oli ja meni, ja kiitos Sami Hedbergille (taas kerran) en tule unohtamaan sitä päivää koskaan ja päätettiin eilen äidin kans koska on seuraavan keikan aika, 25.2. :) Sitä odotellessa siis!
Tänään oliski sitte aika suunnata takasin Seinäjoelle Vilin kanssa ja alottaa ahertaminen työssäoppimisen merkeissä, jonka vuorot aiheuttaa mulle jo nyt päänvaivaa, ilta ja viikonloppuvapaat meni sitte hienosti sinne niin, eli mua ei tuu paljoa näkemään vapaa-ajalla. Hieno fiilis päästä kuitenkin tekemään töitä ja toivottavasti mulle jonain päivänä sanotaan että mulle aletaan maksamaan sieltä paikasta palkkaa missä sitä nyt teen. Ehkä tää itsenäinen elämä onnistuu vähän paremmin sitte kun ei tarvii olla äidin rahoja pyytämässä, vaan pääsee tienaamaan omaa :)
"Asiakaspalveluammattikunta on se ainoa ammattikunta joka on keksinyt sen äänettömän "Vittu"-sanan" --true, true :p
hmm... ja mitäs sitte... ei kai tässä sen enempää, suunnitelmia (joita en koskaan varmaan saa toteutukseen asti) ja olis liikaa pakattavaa, eli sopii miettiä mitä kaikkea mä _tällä kertaa_ unohdan tänne ja itken niiden perään samantien kun pääsen kotiin (mähän en siis voi käyttää niitä miljoonaa vaatetta, mitkä mulla on mukana, pakko saada juuri se, mikä ei ole :D)
voisin perustaa löytötavaratoimiston vaan mun omille tavaroille, täyttyis varmaan aika nopeesti
Mutta nyt, hyvää sunnuntaita (joillekin teistä ehkä krapulapäivää), mun on aika siirtyä nauttimaan mun kerrankin onnistuneesta kahvista ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan ja suunnata Viltsun kanssa kohti asemaa ja kotia.
Heippa pallerot :)
<3 Mia
Mutta siis juuh, joululoma oli ja meni, uus vuos oli ja meni, ja kiitos Sami Hedbergille (taas kerran) en tule unohtamaan sitä päivää koskaan ja päätettiin eilen äidin kans koska on seuraavan keikan aika, 25.2. :) Sitä odotellessa siis!
Tänään oliski sitte aika suunnata takasin Seinäjoelle Vilin kanssa ja alottaa ahertaminen työssäoppimisen merkeissä, jonka vuorot aiheuttaa mulle jo nyt päänvaivaa, ilta ja viikonloppuvapaat meni sitte hienosti sinne niin, eli mua ei tuu paljoa näkemään vapaa-ajalla. Hieno fiilis päästä kuitenkin tekemään töitä ja toivottavasti mulle jonain päivänä sanotaan että mulle aletaan maksamaan sieltä paikasta palkkaa missä sitä nyt teen. Ehkä tää itsenäinen elämä onnistuu vähän paremmin sitte kun ei tarvii olla äidin rahoja pyytämässä, vaan pääsee tienaamaan omaa :)
hmm... ja mitäs sitte... ei kai tässä sen enempää, suunnitelmia (joita en koskaan varmaan saa toteutukseen asti) ja olis liikaa pakattavaa, eli sopii miettiä mitä kaikkea mä _tällä kertaa_ unohdan tänne ja itken niiden perään samantien kun pääsen kotiin (mähän en siis voi käyttää niitä miljoonaa vaatetta, mitkä mulla on mukana, pakko saada juuri se, mikä ei ole :D)
Mutta nyt, hyvää sunnuntaita (joillekin teistä ehkä krapulapäivää), mun on aika siirtyä nauttimaan mun kerrankin onnistuneesta kahvista ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan ja suunnata Viltsun kanssa kohti asemaa ja kotia.
Heippa pallerot :)
<3 Mia
lauantai 7. tammikuuta 2012
The Script - Nothing
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
As they take me to my local down the street
I'm smiling but I'm dying trying not to drag my feet
They say a few drinks will help me to forget her
But after one too many I know that I'm never
Only they can’t see where this is gonna end
They all think I'm crazy but to me it's perfect sense
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
So I stumble there, along the railings and the fences
I know if I faced her face, that she'll come to her senses
Every drunk step I take leads me to her door
If she sees how much I'm hurting, she'll take me back for sure
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
Oh, I got nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Ohh, sometimes love's intoxicating
Ohh, you're coming down, your hands are shaking
When you realize there's no one waiting
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
I got nothing
I wanted words but all I heard was nothing
Ohh I got nothing
...oon 100% varma että jossain vaiheessa mulle tulee käymään näin...
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
As they take me to my local down the street
I'm smiling but I'm dying trying not to drag my feet
They say a few drinks will help me to forget her
But after one too many I know that I'm never
Only they can’t see where this is gonna end
They all think I'm crazy but to me it's perfect sense
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
So I stumble there, along the railings and the fences
I know if I faced her face, that she'll come to her senses
Every drunk step I take leads me to her door
If she sees how much I'm hurting, she'll take me back for sure
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
Oh, I got nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Ohh, sometimes love's intoxicating
Ohh, you're coming down, your hands are shaking
When you realize there's no one waiting
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
I got nothing
I wanted words but all I heard was nothing
Ohh I got nothing
...oon 100% varma että jossain vaiheessa mulle tulee käymään näin...
tiistai 3. tammikuuta 2012
pics
my future, I guess?
...I agree
This is my new motto
...niih, että ei mulla muuta
(ja kyllä, tiedän paska postaus mutta ei oikeen oo fiiliksen puolella paljoo juhlimista havaittu :c
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)