positiivista

kattelin noita kahta aiempaa postausta ja niissä ei hirveesti kehumista ole... hirveetä angstimeininkiä :D Ajattelin siis että tästä tulis edes jollain lailla parempi ja semmonen iloisempi, ettei mua ihan kokonaan pidetä elämääni kyllästyneenä :)

Mutta siis juuh, joululoma oli ja meni, uus vuos oli ja meni, ja kiitos Sami Hedbergille (taas kerran) en tule unohtamaan sitä päivää koskaan ja päätettiin eilen äidin kans koska on seuraavan keikan aika, 25.2. :) Sitä odotellessa siis!

Tänään oliski sitte aika suunnata takasin Seinäjoelle Vilin kanssa ja alottaa ahertaminen työssäoppimisen merkeissä, jonka vuorot aiheuttaa mulle jo nyt päänvaivaa, ilta ja viikonloppuvapaat meni sitte hienosti sinne niin, eli mua ei tuu paljoa näkemään vapaa-ajalla. Hieno fiilis päästä kuitenkin tekemään töitä ja toivottavasti mulle jonain päivänä sanotaan että mulle aletaan maksamaan sieltä paikasta palkkaa missä sitä nyt teen. Ehkä tää itsenäinen elämä onnistuu vähän paremmin sitte kun ei tarvii olla äidin rahoja pyytämässä, vaan pääsee tienaamaan omaa :)

"Asiakaspalveluammattikunta on se ainoa ammattikunta joka on keksinyt sen äänettömän "Vittu"-sanan" --true, true :p

hmm... ja mitäs sitte... ei kai tässä sen enempää, suunnitelmia (joita en koskaan varmaan saa toteutukseen asti) ja olis liikaa pakattavaa, eli sopii miettiä mitä kaikkea mä _tällä kertaa_ unohdan tänne ja itken niiden perään samantien kun pääsen kotiin (mähän en siis voi käyttää niitä miljoonaa vaatetta, mitkä mulla on mukana, pakko saada juuri se, mikä ei ole :D)
voisin perustaa löytötavaratoimiston vaan mun omille tavaroille, täyttyis varmaan aika nopeesti

Mutta nyt, hyvää sunnuntaita (joillekin teistä ehkä krapulapäivää), mun on aika siirtyä nauttimaan mun kerrankin onnistuneesta kahvista ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan ja suunnata Viltsun kanssa kohti asemaa ja kotia.
Heippa pallerot :)
<3 Mia