Bloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 27. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
tuuliviiri
hello helsinki (taas kerran)
tosiaan, asioita tapahtunu, ja niiden johdosta en ookkaan sitte enää työssäoppimassa vaan Helsingissä nyt noin kuukauden ajan, Seinäjoki kutsuu taas maaliskuun alussa. Sielläkään tuskin viihdyn hirveen pitkään, koska jos asiat menee sillä tavalla, kuin ne mun päässä kuvittelen ja suunnittelen, on syksyllä mun osoite jälleen Helsingin suunnalla. Tarkoitus on siis kyllä, muuttaa takaisin tänne, ja palata sinne mistä lähdin. Kotiin<3 Mutta sen näkee sitte mitä tapahtuu, kevät vielä aikaa päättää mitä teen :)
Joka tapauksessa kaikki asiat mitä tässä nyt on tapahtunu (ei niistä sen enempää, tietäkööt jotka tietää, muille ei kerrota) oon alkanut kaipaamaan kotiin ja se saa mut tekemään niitä päätöksiä mitä oon nyt ajatellu että tekisin. Nekin kyllä on vielä suunnittelu- ja haaveiluasteella, mutta silti. Tuntuu päivä päivältä enemmän että niin paljon kuin mä siihen halusinkin ja haluankin uskoa, mä en ehkä sittenkään kuulu Seinäjoelle, vaan kaipaan ehkä sittenkin enemmän sitä ihmisvilinää ja meteliä, mistä aiemmin niin paljon valitin.
Joo, tiedän, tietyt ihmiset saattaa ajatella että "noni, mitä mä sanoin! ei siellä kukaan halua asua!" Niille voisin sanoa että kyllä, kyllä siellä haluaa asua, en mä muuten olis jaksanut tätä melkeen kahta vuotta viettää siellä. Ei sille kuitenkaan voi mitään että veri vetää sinne, mistä on kotoisin ja täällä kuitenkin pääsee äidin helmoihin ja hoiviin jos on paha mieli. Eikä mulle tule koskaan tulemaan sitä "perus pääkaupunkiseutulaisen asennetta" että kehä 3:n ulkopuolella ei olis elämää. Siellä sitä muuten riittää vaikka muille jakaa, jos ette usko, niin menkää käymään jossain muualla kuin pk-seudulla. Siellä oppii ja paljon.
Mulla ei ole Seinäjoesta siis mitään pahaa sanottavaa, enkä todellakaan jäisi muistelemaan pahalla niitä asioita mitä siellä on tapahtunut, koska menneisyyteen ei voi kuitenkaan enää vaikuttaa millään lailla. Mulle on vaan tullut semmonen olo että ehkä se ei sittenkään ole se mitä haluan. Ja ikinä en tule myöskään unohtamaan niitä ihmisiä, jotka oon siellä tavannut ja keiden kanssa ollaan mellestetty ympäri kyliä aiheuttamassa pahennusta ja helvetin hyviä muistoja. Rakkaita ihmisiä tulis jäämään taakse, mutta oon saanut jo monta lupausta siitä että mut majotettaisiin jos tulisin joskus piipahtamaan siellä. Ja niin meinaan ehdottomasti tehdä jos sattuu käymään niin että tää mun suunnittelu ja haaveilu pääsee toteutusasteelle. Mutta siitä ei vielä tiedä.
Oon onnellinen siitä että oon kokenu tän kaiken mitä oon, ja saanu samalla koottua itselleni monen monta kourallista hyviä muistoja ja maailman parhaita kavereita, joiden kanssa on aina kivaa :) Yks juttu kans mikä tekee mut onnelliseks, on se, että uskalsin lähteä 16-vuotiaana kokeilemaan siipiäni muualle, uuteen kaupunkiin, yksin, aloittaa koulun uudessa paikassa "erilaisena" ihmisenä, semmosena, joka ei tiedä joitain tiettyjä murteen sanoja tai kulttuuristakaan mitään, mutta silti sopeutua porukkaan ja saada uusia kavereita. Käsi ylös, kenellä olis ollu pokkaa heti koulun jälkeen jättää kaikki vanha taakse ja aloittaa uus elämä semmosessa paikassa, josta kaikki kyseli opoa myöten, että "no mitä sä nyt tommosia mietit, niin kauas, eihän siellä oo mitään?" ja silti vaan rohkaista mielensä ja lähteä. Todistaa kaikkien luulot vääriks että ei pärjää. Pystyä olla onnellinen siellä missä kukaan aiemmista kavereista ei uskonu sen olevan mahdollista. Tuskin kovinkaan moni... Mä kuitenkin pystyin siihen ja oon ehdottoman tyytyväinen siitä, että oon tehnyt sen valinnan että "en sulaudu massaan vaan teen mitä mieli sanoo". Ja olin rohkea.
Jäämme seuraamaan tilannetta
<3: Mia
ps. I will never let her know how much I've cried and done for her...
tosiaan, asioita tapahtunu, ja niiden johdosta en ookkaan sitte enää työssäoppimassa vaan Helsingissä nyt noin kuukauden ajan, Seinäjoki kutsuu taas maaliskuun alussa. Sielläkään tuskin viihdyn hirveen pitkään, koska jos asiat menee sillä tavalla, kuin ne mun päässä kuvittelen ja suunnittelen, on syksyllä mun osoite jälleen Helsingin suunnalla. Tarkoitus on siis kyllä, muuttaa takaisin tänne, ja palata sinne mistä lähdin. Kotiin<3 Mutta sen näkee sitte mitä tapahtuu, kevät vielä aikaa päättää mitä teen :)
Joka tapauksessa kaikki asiat mitä tässä nyt on tapahtunu (ei niistä sen enempää, tietäkööt jotka tietää, muille ei kerrota) oon alkanut kaipaamaan kotiin ja se saa mut tekemään niitä päätöksiä mitä oon nyt ajatellu että tekisin. Nekin kyllä on vielä suunnittelu- ja haaveiluasteella, mutta silti. Tuntuu päivä päivältä enemmän että niin paljon kuin mä siihen halusinkin ja haluankin uskoa, mä en ehkä sittenkään kuulu Seinäjoelle, vaan kaipaan ehkä sittenkin enemmän sitä ihmisvilinää ja meteliä, mistä aiemmin niin paljon valitin.
Joo, tiedän, tietyt ihmiset saattaa ajatella että "noni, mitä mä sanoin! ei siellä kukaan halua asua!" Niille voisin sanoa että kyllä, kyllä siellä haluaa asua, en mä muuten olis jaksanut tätä melkeen kahta vuotta viettää siellä. Ei sille kuitenkaan voi mitään että veri vetää sinne, mistä on kotoisin ja täällä kuitenkin pääsee äidin helmoihin ja hoiviin jos on paha mieli. Eikä mulle tule koskaan tulemaan sitä "perus pääkaupunkiseutulaisen asennetta" että kehä 3:n ulkopuolella ei olis elämää. Siellä sitä muuten riittää vaikka muille jakaa, jos ette usko, niin menkää käymään jossain muualla kuin pk-seudulla. Siellä oppii ja paljon.
Mulla ei ole Seinäjoesta siis mitään pahaa sanottavaa, enkä todellakaan jäisi muistelemaan pahalla niitä asioita mitä siellä on tapahtunut, koska menneisyyteen ei voi kuitenkaan enää vaikuttaa millään lailla. Mulle on vaan tullut semmonen olo että ehkä se ei sittenkään ole se mitä haluan. Ja ikinä en tule myöskään unohtamaan niitä ihmisiä, jotka oon siellä tavannut ja keiden kanssa ollaan mellestetty ympäri kyliä aiheuttamassa pahennusta ja helvetin hyviä muistoja. Rakkaita ihmisiä tulis jäämään taakse, mutta oon saanut jo monta lupausta siitä että mut majotettaisiin jos tulisin joskus piipahtamaan siellä. Ja niin meinaan ehdottomasti tehdä jos sattuu käymään niin että tää mun suunnittelu ja haaveilu pääsee toteutusasteelle. Mutta siitä ei vielä tiedä.
Oon onnellinen siitä että oon kokenu tän kaiken mitä oon, ja saanu samalla koottua itselleni monen monta kourallista hyviä muistoja ja maailman parhaita kavereita, joiden kanssa on aina kivaa :) Yks juttu kans mikä tekee mut onnelliseks, on se, että uskalsin lähteä 16-vuotiaana kokeilemaan siipiäni muualle, uuteen kaupunkiin, yksin, aloittaa koulun uudessa paikassa "erilaisena" ihmisenä, semmosena, joka ei tiedä joitain tiettyjä murteen sanoja tai kulttuuristakaan mitään, mutta silti sopeutua porukkaan ja saada uusia kavereita. Käsi ylös, kenellä olis ollu pokkaa heti koulun jälkeen jättää kaikki vanha taakse ja aloittaa uus elämä semmosessa paikassa, josta kaikki kyseli opoa myöten, että "no mitä sä nyt tommosia mietit, niin kauas, eihän siellä oo mitään?" ja silti vaan rohkaista mielensä ja lähteä. Todistaa kaikkien luulot vääriks että ei pärjää. Pystyä olla onnellinen siellä missä kukaan aiemmista kavereista ei uskonu sen olevan mahdollista. Tuskin kovinkaan moni... Mä kuitenkin pystyin siihen ja oon ehdottoman tyytyväinen siitä, että oon tehnyt sen valinnan että "en sulaudu massaan vaan teen mitä mieli sanoo". Ja olin rohkea.
Jäämme seuraamaan tilannetta
<3: Mia
ps. I will never let her know how much I've cried and done for her...
torstai 12. tammikuuta 2012
töihin, nukkumaan, töihin
tota mun arki nyt sitte on. työssäoppiminen tosiaan alkoi, ja tänä aamuna huomasin sen että oon eilen tehny jotain muutakin ku vaan lahnannu kotona. :D voin kyllä tässä todeta, että paikka, missä oon, on maailman rennoin paikka, ja toivonki että saisin sieltä ilta- tai viikonlopputöitä, tykkään hulluna siitä paikasta, vaikka se viekin nyt kaiken mun ajan mitä mulla on :)
tänään meenkin sitte taas iltavuoroon joka alkaa tossa 3 tunnin päästä, enkä oikeestaan jaksa odottaa sitä, vaikka se rankkaa onkin kun koko ajan pitää juosta ympäriinsä keräämässä astioita ja tarjoilla ihmisille ja lisätä laskuun kaikki mitä asiakkaat tilaa. on se silti vaivan arvoista :p positiivista siitä tekee vielä sekin, että kun mulla on tekemistä koko ajan, en ehdi jäädä miettimään liikaa syvällisiä, eli vältän sen "angstifiiliksen" mikä on mulle enemmän kuin tuttua... mutta juu, tyytyväinen oon ja tykkään tästä tän hetkisestä tilanteesta :)
vaikka tykkäänki tosta työstä ja paikasta, missä sitä teen, tää viikonloppu ärsyttää hieman... olin kuitenkin odottanu tätä viikonloppua hullupaljon, koska mun olis pitänyt mennä kääntymään Helsingissä kaverin synttäreillä, ja jouduin tuottamaan pettymyksen ittelleni ja kavereille ilmottamalla että vuorojen takia en pääsekään menemään sinne. joten Jenni ja kumppanit, pitäkää huomenna munkin puolesta hauskaa, katsellaan maailmaa uusin silmin sitten ku mäkin pääsen taas kotona käymään :)
nyt pitäis varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ja suihkun kautta tän päivän rupeamaan, ja täyttelemään hakemuksia kouluihin (tästä enemmän kunhan saan kaikki asiat selviksi :) vähän esimakua tästä kuitenkin tähän nyt kuvan muodossa:
mitä ikinä arvaattekaan, ootte varmastikin oikeessa :p
hauskaa torstaita kaikille! :)
<3 Mia
tänään meenkin sitte taas iltavuoroon joka alkaa tossa 3 tunnin päästä, enkä oikeestaan jaksa odottaa sitä, vaikka se rankkaa onkin kun koko ajan pitää juosta ympäriinsä keräämässä astioita ja tarjoilla ihmisille ja lisätä laskuun kaikki mitä asiakkaat tilaa. on se silti vaivan arvoista :p positiivista siitä tekee vielä sekin, että kun mulla on tekemistä koko ajan, en ehdi jäädä miettimään liikaa syvällisiä, eli vältän sen "angstifiiliksen" mikä on mulle enemmän kuin tuttua... mutta juu, tyytyväinen oon ja tykkään tästä tän hetkisestä tilanteesta :)
vaikka tykkäänki tosta työstä ja paikasta, missä sitä teen, tää viikonloppu ärsyttää hieman... olin kuitenkin odottanu tätä viikonloppua hullupaljon, koska mun olis pitänyt mennä kääntymään Helsingissä kaverin synttäreillä, ja jouduin tuottamaan pettymyksen ittelleni ja kavereille ilmottamalla että vuorojen takia en pääsekään menemään sinne. joten Jenni ja kumppanit, pitäkää huomenna munkin puolesta hauskaa, katsellaan maailmaa uusin silmin sitten ku mäkin pääsen taas kotona käymään :)
nyt pitäis varmaan alkaa valmistautumaan henkisesti ja suihkun kautta tän päivän rupeamaan, ja täyttelemään hakemuksia kouluihin (tästä enemmän kunhan saan kaikki asiat selviksi :) vähän esimakua tästä kuitenkin tähän nyt kuvan muodossa:
mitä ikinä arvaattekaan, ootte varmastikin oikeessa :phauskaa torstaita kaikille! :)
<3 Mia
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
positiivista
kattelin noita kahta aiempaa postausta ja niissä ei hirveesti kehumista ole... hirveetä angstimeininkiä :D Ajattelin siis että tästä tulis edes jollain lailla parempi ja semmonen iloisempi, ettei mua ihan kokonaan pidetä elämääni kyllästyneenä :)
Mutta siis juuh, joululoma oli ja meni, uus vuos oli ja meni, ja kiitos Sami Hedbergille (taas kerran) en tule unohtamaan sitä päivää koskaan ja päätettiin eilen äidin kans koska on seuraavan keikan aika, 25.2. :) Sitä odotellessa siis!
Tänään oliski sitte aika suunnata takasin Seinäjoelle Vilin kanssa ja alottaa ahertaminen työssäoppimisen merkeissä, jonka vuorot aiheuttaa mulle jo nyt päänvaivaa, ilta ja viikonloppuvapaat meni sitte hienosti sinne niin, eli mua ei tuu paljoa näkemään vapaa-ajalla. Hieno fiilis päästä kuitenkin tekemään töitä ja toivottavasti mulle jonain päivänä sanotaan että mulle aletaan maksamaan sieltä paikasta palkkaa missä sitä nyt teen. Ehkä tää itsenäinen elämä onnistuu vähän paremmin sitte kun ei tarvii olla äidin rahoja pyytämässä, vaan pääsee tienaamaan omaa :)
"Asiakaspalveluammattikunta on se ainoa ammattikunta joka on keksinyt sen äänettömän "Vittu"-sanan" --true, true :p
hmm... ja mitäs sitte... ei kai tässä sen enempää, suunnitelmia (joita en koskaan varmaan saa toteutukseen asti) ja olis liikaa pakattavaa, eli sopii miettiä mitä kaikkea mä _tällä kertaa_ unohdan tänne ja itken niiden perään samantien kun pääsen kotiin (mähän en siis voi käyttää niitä miljoonaa vaatetta, mitkä mulla on mukana, pakko saada juuri se, mikä ei ole :D)
voisin perustaa löytötavaratoimiston vaan mun omille tavaroille, täyttyis varmaan aika nopeesti
Mutta nyt, hyvää sunnuntaita (joillekin teistä ehkä krapulapäivää), mun on aika siirtyä nauttimaan mun kerrankin onnistuneesta kahvista ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan ja suunnata Viltsun kanssa kohti asemaa ja kotia.
Heippa pallerot :)
<3 Mia
Mutta siis juuh, joululoma oli ja meni, uus vuos oli ja meni, ja kiitos Sami Hedbergille (taas kerran) en tule unohtamaan sitä päivää koskaan ja päätettiin eilen äidin kans koska on seuraavan keikan aika, 25.2. :) Sitä odotellessa siis!
Tänään oliski sitte aika suunnata takasin Seinäjoelle Vilin kanssa ja alottaa ahertaminen työssäoppimisen merkeissä, jonka vuorot aiheuttaa mulle jo nyt päänvaivaa, ilta ja viikonloppuvapaat meni sitte hienosti sinne niin, eli mua ei tuu paljoa näkemään vapaa-ajalla. Hieno fiilis päästä kuitenkin tekemään töitä ja toivottavasti mulle jonain päivänä sanotaan että mulle aletaan maksamaan sieltä paikasta palkkaa missä sitä nyt teen. Ehkä tää itsenäinen elämä onnistuu vähän paremmin sitte kun ei tarvii olla äidin rahoja pyytämässä, vaan pääsee tienaamaan omaa :)
hmm... ja mitäs sitte... ei kai tässä sen enempää, suunnitelmia (joita en koskaan varmaan saa toteutukseen asti) ja olis liikaa pakattavaa, eli sopii miettiä mitä kaikkea mä _tällä kertaa_ unohdan tänne ja itken niiden perään samantien kun pääsen kotiin (mähän en siis voi käyttää niitä miljoonaa vaatetta, mitkä mulla on mukana, pakko saada juuri se, mikä ei ole :D)
Mutta nyt, hyvää sunnuntaita (joillekin teistä ehkä krapulapäivää), mun on aika siirtyä nauttimaan mun kerrankin onnistuneesta kahvista ja pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan ja suunnata Viltsun kanssa kohti asemaa ja kotia.
Heippa pallerot :)
<3 Mia
lauantai 7. tammikuuta 2012
The Script - Nothing
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
As they take me to my local down the street
I'm smiling but I'm dying trying not to drag my feet
They say a few drinks will help me to forget her
But after one too many I know that I'm never
Only they can’t see where this is gonna end
They all think I'm crazy but to me it's perfect sense
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
So I stumble there, along the railings and the fences
I know if I faced her face, that she'll come to her senses
Every drunk step I take leads me to her door
If she sees how much I'm hurting, she'll take me back for sure
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
Oh, I got nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Ohh, sometimes love's intoxicating
Ohh, you're coming down, your hands are shaking
When you realize there's no one waiting
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
I got nothing
I wanted words but all I heard was nothing
Ohh I got nothing
...oon 100% varma että jossain vaiheessa mulle tulee käymään näin...
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
As they take me to my local down the street
I'm smiling but I'm dying trying not to drag my feet
They say a few drinks will help me to forget her
But after one too many I know that I'm never
Only they can’t see where this is gonna end
They all think I'm crazy but to me it's perfect sense
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
So I stumble there, along the railings and the fences
I know if I faced her face, that she'll come to her senses
Every drunk step I take leads me to her door
If she sees how much I'm hurting, she'll take me back for sure
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
Oh, I got nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Ohh, sometimes love's intoxicating
Ohh, you're coming down, your hands are shaking
When you realize there's no one waiting
Am I better off dead?
Am I better off a quitter?
They say I'm better off now
Than I ever was with her
And my mates are all there trying to calm me down
'Cause I'm shouting your name all over the town
I'm swearing if I go there now
I can change her mind turn it all around
And I know that I'm drunk but I’ll say the words
And she'll listen this time even though they’re slurred, so I
Dialed her number and confessed to her
I'm still in love but all I heard
Was nothing
She said nothing
Oh, I wanted words but all I heard was nothing
Oh, I got nothing
I got nothing
I wanted words but all I heard was nothing
Ohh I got nothing
...oon 100% varma että jossain vaiheessa mulle tulee käymään näin...
tiistai 3. tammikuuta 2012
pics
my future, I guess?
...I agree
This is my new motto
...niih, että ei mulla muuta
(ja kyllä, tiedän paska postaus mutta ei oikeen oo fiiliksen puolella paljoo juhlimista havaittu :c
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)