stand up!

Oon jo monta kertaa ja monelle eri ihmiselle todennu että en voi elää ilman stand upia. Siitä on tullu elämäntapa ja mä en pysty elämään päivääkään etten kattois jotain jo ehkä vähän vanhentunuttakin juttua vaikka YouTubesta tai jostain. Mulle ei vaan riitä se että pääsee silloin tällöin kattomaan keikkoja, ei todellakaan. Mulla pitää olla enemmän, haluan päästä niihin piireihin mukaan. Ainaki se olis ihan tajuttoman kivaa ja unelmahomma. Olin siis tossa parisen viikkoa sitte Sami Hedbergin keikalla töissä, ja se oli jotain niin mahtavaa, etten tuu ikinä unohtamaan sitä päivää. Oli odottamisen arvosta, ja johan mä olinki odottanu sitä kuin kuuta nousevaa sen pari kuukautta :) Aamulla mulla oli ollu migreeni mutta se onneks lähti nukkumalla pois ja pääsin iltapäivällä lähtemään harvinaisen pirteenä kohti Törnävä-Salia. Aikasemmista teksteistä voi käy selväks, että Sami on mulle henkilökohtainen Jumala, ja se tunne, kun se astui sisään siitä ovesta ja moikkas mua iloisesti, oli jotain niin hämmentävää ja samalla niin ihanaa, etten osaa millään mittayksiköllä kuvailla sitä perhosparven kokoa, mikä mun vatsassa velloi sillon. Tosiaan, se päivä oli paljon parempi mitä olin kuvitellu, mullahan siis oli ajatuksena se, että meen sinne myymään Samin oheistuotteita ja that's it. Mutta sitte sainki kaikki ruoat ja pääsin kattomaan sen keikan kahdesti ja siinä sivussa vähän myyntiä ihmisille. Oon ylpee ittestäni, en ees mokaillu kertaakaan ja tosi rento meininki koko ajan. Päivän lopuks sain vielä nimmarinki, joka päätyi iskän kuvan viereen kehystettynä. Siinäki meni semmonen 5 vuotta että sain hommattua. Mahdollisuuksia kun on ollu useampi mut eipä oo paljon tullu pyydeltyä sitäkään :D Lovely day<3

Vappukin tossa oli ja meni, hauskaa oli myllypuistossa ja kaverin ansiosta saatiin mun korvaanki runnottua pieni venytys. Ei kannata kokeilla että kylmänä iltana kylmiltään lähtee venytyksen laittamaan. Voin kertoa että sattu aika mukavasti :) Seuraavana päivänä oliki sitte mukavaa herätä (ilman kahvia) ennen 8 ja koittaa saada ittensä ylös ennen 10 että ehtii pakkaamaan ja lähtemään kohti junaa ja Helsinkiä, missä mua odotti äiti jonka kanssa mentiin syömään ja (ylläripylläri) Samin keikalle. Se oli yks oudoimmista keikoista, joilla oon ollu ja se päätty siihen että Sami sitten potkas pullon lavalta _suoraan_ mun päähän, ja sain anteekspyynnöksi ilmapalloja. Ei siinä, mulle varsinki samin jutut toimii aina, ja jos multa kysyy että enkö koskaan kyllästy sen juttuihin, niin voin kirkkain silmin sanoa että en. En missään vaiheessa. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta mä pystyn kattomaan ne jutut uudelleen ja uudelleen ja nauran aina yhtä paljon. Tänään vielä viimenen keikka hetkeen, ja sitte vois ehkä rauhottua ja alkaa suunnittelemaan tulevia proggiksia, joita on aika paljon. Ai että mä tuun olemaan maailman onnellisin ihminen jos ne kaikki toteutuu. On tää elämä sittenki aika ihanaa :) P.S. Miten päin vittua voi yhden soveltuvuuskokeen vetää? Rasti seinään jos pääsen kouluun ens syksyks... <3:Mia