Viimenen viikko Seinäjoella... Viimeinen..
Melkein 2 vuotta on menny ihan tajuttoman nopeesti ja päivääkään siitä ajasta, mitä täällä oon viettäny, en oo katunu. Oon päässy kokemaan niin paljon asioita ja tutustunu niin upeisiin ihmisiin ettei paremmasta väliä. Tuntuu jotenki kummalta jättää (taas) kaikki täällä tutuksi tullu taakse ja palata "juurilleen" kotiin. Vaikka oon tänään hengaillu kavereiden kanssa, oon silti ollu enimmäkseen omissa ajatuksissani ja miettiny sitä kaikkea mitä tässä on tapahtunu. Keitä oon tavannu, minkälaisia riitoja ja "draamaa" on ollu, keiden kanssa oon oikeesti ystävystyny kunnolla, miten oon yleisesti pärjänny yksin, kuitenki muutin 16-vuotiaana jo omilleni.
Välillä musta kieltämättä tuntuu että muutin liian aikasin, mutta sitte toisaalta, jos en olis tehny niitä valintoja mitä tein, en olis nyt se ihminen joka oon. Jos en mitään muuta oo tästä ajasta oppinu, niin sen, että raha ei kasva puussa ja vaikka miten menis heikosti jossain vaiheessa, niin sisulla vaan eteenpäin niin kaikki järjestyy ja koskaan ei saa luovuttaa. Tottakai on ollu negatiivisiaki juttuja, joiden takia on tullu vietettyä useampiaki unettomia öitä, mutta enemmän tuun muistamaan ne positiiviset jutut mitä oon kokenu. En koskaan olis voinu kuvitella, että tuun tapaamaan niin paljon uusia ihmisiä, kuin mitä loppujen lopuksi tapasin, ja oon oppinut arvostamaan sitä mitä mulla on, kuitenki pyrkien samalla koko ajan eteenpäin ja mun elämisenhalu on saanut täällä täysin uudenlaisen mittakaavan ja kuvan mun päässä. Se elämisenhalu on kyllä auttanut mut pitkälle ja oon saavuttanu niin paljon mun unelmia todeksi sen ansiosta, että voisin väittää olevani tyytyväinen :)
Seinäjoki tulee aina olemaan mulle tärkeä paikka ja sillä on aina paikka mun sydämessä. Ainakin mä voin kirkkain silmin sanoa "hesalaisena" että Kehä 3:n ulkopuolella on elämää, ja tarkottaa sitä. Mä olen päässyt olemaan osana sitä. Oon saanut myös kuulla sukulaisilta ja muutamalta muulta, että se, että muutin yli 400 kilometrin päähän kotoa heti yläasteen jälkeen, oli rohkeaa, mitä se kyllä kieltämättä taisikin olla :) Oon ikionnellinen siitä että muutin, koska muuten mulla olis jääny tekemättä ja kokematta niin paljon asioita, joista en olis voinu unelmoidakaan. Ens viikolla kun muutto koittaa ja oon vielä viimesen kerran käyny istumassa Stillissä kahvilla ja ehkä nähny kavereita "viimeisen kerran" ennen suuntaamista junaan, saattaa tulla itku (luultavasti tuleekin) koska ikävä näitä ihmisiä tulee, se on varmaa. Mutta tosiasiahan on se, että VR kyllä toimii, vaikkakin joskus huonostikin, ja välimatka on vaan hidaste sille että pääsee viettämään aikaa kavereiden kanssa :)
Ens vuonna olis sitte jälleen kerran aika alottaa koulu alusta, mutta tällä kertaa mä toivottavasti valmistunki sieltä, ja voisin todeta että "kolmas kerta toden sanoo" pitää paikkansa, kuulostaa se miten kliseiseltä tahansa :D Onneks tilanne on semmonen että jos mua ei koulu innostakaan, on kuitenki varasuunnitelmia ja tulevia proggiksia, joista oon ikionnellinen jos ne onnistuu ja toteutuu :) Kaikissa niistä kouluista, joissa oon tän 2 vuoden aikana ollu (enemmän tai vähemmän aikaa) oon tutustunu uskomattoman ihaniin ihmisiin ja jotkut on todella saanu tehtyä muhun vaikutuksen oikeen kunnolla. Sanasotaa ei toki oo puuttunu meidän luokalta, eikä riidoiltakaan olla vältytty, mutta kokonaisuutena voin sanoa että ainakin joskus koulussakin on ollu hauskaa.
Voi luoja, sitäki olis jäljellä enää tiistaista torstaihin, kiitos perjantain vapaapäivän... Voi olla että tää tyttö pillahtaa itkuun sillon koska kuitenki, vaikka kesän aikana tuun vielä näkemään ainakin osaa siitä ihanasta apinalaumasta, jonka kanssa (ollaan ainaki yritetty) opiskella, on se silti jotenki haikeeta ku ens syksynä ei sitte ehditäkään näkemään paljoo. Siinä kyllä on se etu että Helsingissä on eri aikaan lomat, joten voi olla mahdollista päästä vielä käymään koululla jos vaan majapaikka löytyy :)
Huomenna alkaaki kämpän suursiivous ja pikkuhiljaa pakkailu ens lauantaita varten. Vähän kyllä jännittää ku itte joutuu vastaamaan kaikesta muuttoon liittyvästä. Hihi, edes jonkin verran aikuinen olo, kyllä musta kai joskus ihan hyvä aikuinen tulee? :D
Helsinki, herätät aamuun niinkuin ennenkin, nyt nään sun värit paljon kirkkaammin, jos aiemmin tuhritun betonin painoa pelkäsin
<3:mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti